Oikeudenkäyntikuluista osa on vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja ja osa taas vähennyskelvottomia elantomenoja. Jos oikeutta käydään tulon hankkimiseksi tai säilyttämisestä, menot saa vähentää, kirjoittaa Veronmaksajain Keskusliiton verojuristi Harri Rajala Taloustaidossa 2/21.
Tuloverotuksessa on lakiin kirjattuna periaatteena, että veronalaisista tuloista saa vähentää niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Ei ole väliä, onko kyseinen veronalainen tulo ansiotuloa vai pääomatuloa. Sama periaate soveltuu molempiin. Vastaavasti muut menot kuten myös verovapaan tulon hankkimiseen liittyvät kulut ovat vähennyskelvottomia elantomenoja.
Oikeudenkäyntikuluja ovat henkilölle esimerkiksi oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kulut. Myös välimies- tai sovittelumenettelystä aiheutuneet kustannukset rinnastetaan tuomioistuinkäsittelystä aiheutuneisiin oikeudenkäyntikuluihin. Oikeudenkäyntikuluista osa on vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja ja osa taas vähennyskelvottomia elantomenoja. Jos oikeutta käydään tulon hankkimiseksi tai säilyttämisestä, menot saa vähentää. Vaikka jutun häviäisi kulut saa vähentää, jos kyse on tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä.
Häviäjä joutuu usein maksamaan myös voittajan oikeudenkäyntikuluja. Myös toisen puolesta maksetut kulut saa vähentää samoin perustein kuin omat kulut. Vastaavasti, jos voittaa jutun ja häviäjä korvaa kulut, voittaja ei vähennä mitään, koska kulut eivät jää voittajan rasitteeksi. Vakuutusyhtiön korvaamia kuluja ei voi myöskään vähentää.
Työsuhteeseen liittyy monenlaisia potentiaalisia riidan aiheita. Jos samalla oikeusprosessilla pyritään saamaan sekä veronalaisia että verovapaita tuloja, esimerkiksi laittomasta irtisanomisesta veronalaista korvausta ja tasa-arvolain rikkomisesta verovapaata hyvitystä, on oikeudenkäyntikulut jaettava kyseisten tulojen suhteessa vähennyskelpoisiin ja vähennyskelvottomiin.
Kaikki työsuhteeseen liittyvät oikeudenkäyntikulut eivät kuitenkaan ole työntekijälle vähennyskelpoisia verotuksessa. Riidan aiheen pitää liittyä työntekijän veronalaisen tulon hankintaan. Jotkut työnantajan maksettavaksi määrättävät korvaukset ovat verovapaita. Niiden saamisesta aiheutuneet kulut eivät ole vähennyskelpoisia.
Oikeusprosessin lopputulos ei ratkaise vähennysoikeutta. Vaikka häviäisi, kulut voi vähentää, jos niillä on yritetty saada veronalaisia tuloja. Jos vastapuoli tai vakuutusyhtiö korvaa kulut niitä ei voi itse vähentää.
Normaalisti yksityishenkilöillä ja esimerkiksi palkansaajilla kulut vähennetään sinä vuonna, kun ne oikeasti maksetaan. Näin on tyypillisesti toimittu tuloverotuksessa myös oikeudenkäyntikulujen osalta. Verohallinnon tuoreessa aihetta käsittelevässä ohjeessa (D:no VH/1515/00.01.00/2020) todetaan kuitenkin, että oikeudenkäyntikulut voisi vähentää tuloverotuksessa vasta lainvoimaisen tuomion saamisen jälkeen, vaikka kulut olisikin maksettu oikeudenkäyntiprosessin aikana. Näin ollen maksetut oikeudenkäyntikulut tulevat verotuksessa vähennettäviksi sinä verovuonna, kun tuomioistuin on antanut lainvoimaisen tuomion ja kulujen korvausvelvollisuus on ratkaistu.
Lähteet:
Rajala, Harri. Taloustaito, 1.3.2021 (2/21). Oikeudenkäyntikulut verotuksessa – miten käy, kun palkansaaja käräjöi työnantajansa kanssa?
Aukioloajat: ma-to klo 8.30 - 16.00 pe klo 9.00 - 15.00. Kesäaikana pe suljettu. Korona-aikaan olemme osittain etätyössä.
