Taloushallintoliiton Yrittäjille-julkaisun Yrittäjän muistilista 2022 on koottu aiempien vuosien tapaan yrittäjille tärkeät päivämäärät, prosentit ja muut infot.
Voit ladata pdf-muotoisen muistilistan itsellesi tästä.
Hyvää vuotta 2022!
Toimistomme väki lomailee 5.-30.7. ja palaa töihin maanantaina 2.8. Kaija Pakkasen sanoin haluamme toivottaa kaikille kaunista ja aistirikasta kesää!
Hyttysen hyrinä
ukkosen jyrinä
perhosen lento
vanamo hento
purojen juoksu
mataran tuoksu
matojen tonkija
onnekas onkija
hehkuva katu
kuutamosatu
mansikkamaito –
kesä on aito.
Kaija Pakkanen
Juhannus oli Suomessa alkujaan pakanallinen Ukon juhla. Keskiajalla kristinuskon myötä se muutti nimensä juhannukseksi Johannes Kastajan mukaan. Monet pakanalliset hedelmällisyysriitit ovat säilyneet Pohjolassa, jossa elettiin sopusoinnussa luonnon kanssa ja yritettiin lepyttää maan voimia.
Juhliipa juhannusta, keskikesän juhlaamme, syystä tai toisesta (tai jättää juhlimatta), hetki on mitä mainioin ympäröivän, kauniin Suomen luonnon ihastelemiseen. Oivallinen hetki siis tarttua juhannustaikoihin!
Kansanperinteen mukaan hyvän naimaonnen saa, jos esimerkiksi kieriskelee alasti kasteisella niityllä, hyppii seitsemän aidan yli tai vaikkapa tanssii juhannuskokon ympärillä. Jos on uskomista juhannuksen rakkauden taikaan, valoisa yö antaa loistavan tilaisuuden nähdä tulevan puolisonsa vaikkapa
Juhannusyönä naimattomien naisten on tarkkaan kuunneltava myös käen kukuntaa. Niin monta kertaa, kun käki kukkuu on vuosia sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku ollenkaan, tulee sulhanen jo samana vuonna. Alasti saunasta heitetty saunavasta näyttää ilmansuunnan, josta tuleva sulho tulee. Siitä suunnasta ensimmäinen kävelevä mies on tuleva puoliso.
Miehet näkevät tulevan vaimonsa yksinkertaisen kokeen avulla: Jos heittää 9 silmäneulaa juhannusyönä lähteeseen tai suonsilmään kultaisen sormuksen läpi näkee lähteen kalvossa morsiamensa. Enteen tulevasta vaimosta voi nähdä myös menemällä istumaan hajareisin kolme kertaa muutetun talon harjalle.
Lähteet:
ET-lehti, Vääräniemi, A. & Linkoheimo, E. 20.6.2018. 10 perinteistä juhannustaikaa – keskikesä on rakkauden juhla.
Anna-lehti, Elina, L. 22.6.2007. Oletko jo kokeillut näitä juhannustaikoja? – Luvassa rakkautta, sulhasia ja hyvät naurut
Perinteisten juhannustaikojen sijaan voipi kokeilla myös modernimpia taikoja:
City-lehti, 22.6.2016. 8 x moderni juhannustaika
Tilastokeskuksen työolobarometrin* 2020 ennakkotiedot julkaistiin 22.3.2021. Lopullista raporttia työelämän laadun kehityksestä – ja oletettavasti koronatilanteen vaikutuksesta työoloihin – saamme odotella syksyyn. Vilkaistaanpa kuitenkin, mitä ennakkotiedot antavat odottaa?
Ennakkotietojen julkaisussa todetaan, että koronapandemia näkyy voimakkaasti palkansaajien työmarkkinoita, työpaikan talouden muutoksia sekä omaa työmarkkina-asemaa koskevissa arvioissa. Varmuus oman työpaikan
säilymisestä sekä usko omaa ammattia tai työkokemusta vastaavan työn saantiin heikentyivät vuodesta 2019. Henkilöstön määrän kasvu työpaikoilla taittui ja aikaisempaa useampi palkansaaja koki lomautuksen uhkaa.
Etätyö, lomautusten käyttö ja yrityksille luodut tukitoimet ovat lieventäneet palkansaajien irtisanomisen pelkoa aiempiin talouskriiseihin verrattuna. Koettu lomautuksen uhka oli työolobarometrin mukaan selvästi yleisempää kuin irtisanomisen uhka.
Koronan seurauksena työmäärä lisääntyi noin kolmanneksella ja vähentyi noin joka kuudennella palkansaajalla. Työmäärä lisääntyi erityisesti naisilla, toimihenkilöillä ja kunta-alan työntekijöillä. Naisista 38 prosenttia kertoi työmäärän lisääntyneen koronatilanteen vuoksi. Miehistä näin koki vajaa neljännes. Ylemmistä ja alemmista toimihenkilöistä 36 prosenttia kertoi työmäärän lisääntyneen. Työntekijöistä näin arvioi 18 prosenttia. Kuntien palkansaajista joka toisella eli 49 prosentilla työn määrä oli kasvanut. Työmäärä lisääntyi etenkin opettajilla sekä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillä.
Työpaikoilla otettiin aikaisempaa yleisemmin käyttöön uusia työmenetelmiä vuonna 2020. Sähköisiä työtiloja ja pikaviestintävälineitä työssään käyttävien määrä kasvoi selvästi vuodesta 2019. Korona-aika näyttää siirtäneen opiskelun verkkoon. Aikaisempaa useampi (61 %) palkansaaja opiskeli verkkomateriaalien avulla vuonna 2020 (vuonna 2019: 52 %).
Korona-aika vaikutti myös voimakkaasti etätyöhön. Vuonna 2020 palkansaajista noin puolet oli tehnyt etätyötä. Moni teki etätyötä myös aiempaa useammin. Valtaosa, peräti 92 prosenttia, etätyötä tehneistä on ollut erittäin tai melko tyytyväisiä etätyön sujumiseen. Etätöitä tekivät etenkin valtiolla työskentelevät, joista 87 prosenttia teki etätöitä. Yksityisissä yrityksissä etätöitä teki 52 prosenttia, kunnissa 40 prosenttia ja teollisuudessa 39 prosenttia palkansaajista.
Palkansaajat olivat tyytyväisiä etätyön tekniseen sujuvuuteen koronatilanteen aikana: työskentelyvälineet olivat kunnossa ja yhteydet toimivat. Sen sijaan yhteisöllisyyden tunne ja vuorovaikutus heikentyivät koronavuonna työpaikoilla. Suurin osa etätöissä olevista kaipasi työkavereitaan. Myös esimerkiksi työhön sitoutuminen laski pandemian jatkuessa.
Nämä tulokset eivät arkikokemuksen ja mediauutisoinnin jälkeen yllätä, mutta toki jäämme mielenkiinnolla odottamaan lopullista raporttia ja sen mahdollisia uusia löydöksiä.
* Työolobarometri on vuodesta 1992 lähtien toteutettu otantatutkimus, joka seuraa työelämän laadun kehittymistä suomalaisten palkansaajien näkökulmasta. Tutkimuksen vuoden 2020 tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä elo- ja syyskuun aikana tekemiin puhelinhaastatteluihin. Vuonna 2020 tutkimukseen vastasi 1 647 palkansaajaa. Tiedot voidaan luotettavasti yleistää koskemaan työssä olevia palkansaajia koko Suomessa ja kaikilla sektoreilla.
Lähteet:
Taloustaito, Petäinen, M. 23.3.2021. Työolobarometri: Etätyö sujunut kotona hyvin – korona-aika kasvatti etenkin naisten työtaakkaa.
Valtioneuvosto, 22.3.2021. Työolobarometri 2020 – ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työelämä 2021:18.
Työaikalain (872/2019) tulkinta koetaan haastavaksi erityisesti matkustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Lain terminologia vaatii tarkempaa tarkastelua ja lisäksi käytännön tilanteissa tulee huomioida myös muu lainsäädäntö sekä toimialakohtaiset ja paikalliset sopimukset.
Lakiasiantuntija Tarja Anunti toteaa Tilisanomissa 3/2021, että lakia tulkitaan usein tapauskohtaisesti ja monia poikkeuksia löytyy. Työaikalain 3 §:n pykälän 1 momentissa määritellään työajaksi työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, jollei sen voida samalla katsoa olevan työsuoritus. Työntekopaikalla tarkoitetaan mitä tahansa paikkaa, jossa työntekijä suorittaa työnantajan määräämiä tehtäviä: esimerkiksi kotona, asiakkaan luona tai matkustaessa työnantajan määräyksestä.
Työaikalain 3 §:n mukainen työajan käsite on pakottavaa oikeutta – siitä ei siis voida työehtosopimuksin tai työsopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Anunti muistuttaa, että sopimuksella voidaan kuitenkin määrittää palkalliseksi työajaksi myös sellaista aikaa, joka ei työaikalain määritelmän mukaan sellaista olisi.
Luettiinpa matka työajaksi tai ei, työnantajalla voi olla velvollisuus maksaa erillistä korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta ja matkakustannuksista. Matkoista mahdollisesti maksettaviin korvauksiin ja niiden verovapauteen vaikuttaa työaikalain, työehtosopimusten ja työsopimusten ohella verotuslainsäädäntö – erityisesti tuloverolaki (1535/1992) ja Verohallinnon päätökset. Verohallinnon määritelmän mukaan korvattava työmatka on työntekijän normaalista työmatkasta poikkeava matka: matka kotoa varsinaiselle työpaikalle ei ole verovapaasti korvattava matka, mutta matka kotoa erityiselle työntekopaikalle on. Matkakulukorvausten ohella työntekijä on oikeutettu päivärahaan, jos erityinen työnsuorittamispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä varsinaisesta työntekopaikasta tai työntekijän kotoa. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä molemmista edellä mainituista. Päivärahan saaminen edellyttää myös. että työmatkaan kuluu vähintään 6 tuntia.
Mitkä sitten ovat tyypillisimpiä ongelmakohtia työaikalain näkökulmasta tarkasteltuna?
Lukkoseppä ajelee työpäivänsä aikana useissa eri kohteissa asentamassa lukkoja. Asennus yhdessä kohteessa kestää noin tunnin, ja matka asennuskohteesta toiseen vie noin tunnin. Onko ainoastaan asennusaika työaikaa vai myös matka-aika työkohteiden välillä?
Työaikalain esitöiden mukaan työtehtävissä, joissa työntekijä joutuu päivän aikana liikkumaan toimipisteiden, työkohteiden tai muiden työskentelypaikkojen välillä, on matkustaminen erottamaton osa työsuoritusta. Näin ollen tällaisessa tapauksessa matkustaminen kohteiden välillä on katsottava työajaksi, on kyse sitten lukkosepäin, sähköasentajan tai siistijän työstä.
Helena tekee etätöitä kotoaan Nurmijärveltä käsin koronasuositusten mukaisesti. Hän käy työpaikallaan Kampissa vain satunnaisesti ja pikaisesti omalla autollaan kesken työpäivänsä. Helena merkitsee matkaan käyttämänsä ajan työajaksi ja laskuttaa matkansa työnantajaltaan. Luetaanko etätyöläisen matka toimistolle työaikaan? Täytyykö työnantajan korvata etätyöläisen matkakustannukset kodin ja toimiston välillä?
Kodin ja työsopimuksessa määritellyn – tai muutoin osaksi työsopimuksen ehtoja vakiintuneen työntekopaikan – välistä matkustamista ei lueta palkalliseen työaikaan. Ei silloinkaan, vaikka työntekijä tekisi pääosin etätöitä ja kävisi työnantajan tiloissa vain satunnaisesti. Työnantajalla ei ole työaikalain mukaista velvollisuutta korvata etätyöläisen matkakustannuksia kodin ja toimiston välillä eikä työnantaja ei myöskään voi korvata tällaisia kustannuksia verovapaasti (työntekijä voi vähentää kodin ja työntekopaikan välisen työmatkansa kulut omassa verotuksessaan).
Joissain poikkeuksissa kodin ja työpaikan välinen matka voi olla työaikaa: esimerkiksi silloin, jos työ on alun perin osoitettu tehtäväksi työnantajan kiinteässä toimipaikassa, ja työnantaja on myöhemmin muuttanut työnteon aloittamispaikan vaikkapa asiakkaan luokse vaikuttaen näin yksipuolisesti työntekijän kodin ja työpaikan välimatkan pituuteen. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys koronaviruksen aiheuttaman etätyösuosituksen tapauksessa.
Helsinkiläinen Maija kouluttaa työkseen. Joskus koulutus osuu maanantaiaamulle toiselle paikkakunnalle, esimerkiksi Kuopioon. Koska matka kestää viisi tuntia suuntaansa, Maija lähtee matkaan jo sunnuntaina iltapäivällä. Joskus Maija kulkee omalla autollaan ja toisinaan junalla. Junassa Maija yleensä tekee töitä, mutta autoa ajaessa työnteko ei onnistu. Onko Maijan matkustamiseen käyttämä aika työaikaa?
Työaikalain mukaista pääsääntöä – eli sitä, että matkaan käytetty aika ei ole työaikaa, jollei sitä ole pidettävä työsuorituksena – tulkitaan suppeasti. Olennaista on se, mitä Maija on sopinut työnantajansa kanssa (työsopimus). Jos Maija matkustaa säännöllisesti varsinaisen työajan ulkopuolella, on matkustamiseen käytetyltä ajalta voitu sopia maksettavaksi palkkaa. Jos Maija matkustaa junalla ja hänellä on työnantajan kanssa sovitun mukaisesti mahdollisuus työskennellä junamatkan aikana, luetaan matka-aika työajaksi, jolta työnantaja maksaa Maijalle palkkaa.
Ilman erillistä työnantajan kanssa tehtyä sopimusta – ja siinä tapauksessa, että sunnuntai on normaalitilanteessa Maijan vapaapäivä – ei matka-aikaa lähtökohtaisesti lueta työajaksi. Matkustamisen jälkeen, Maijan sunnuntai-iltana Kuopiossa viettämä aika, ei myöskään ole työajaksi luettavaa palkallista aikaa, jollei Maija tuona aikana työskentele sovitusti. Maija on kuitenkin oikeutettu saamaan matkustamiseen käytetystä ajasta korvauksia, joiden suuruus määrittyy paitsi Verohallinnon päätöksen myös työsopimuksen ja työehtosopimuksen perusteella.
Pekka työskentelee ohjelmistotalossa Helsingissä ja hänet määrätään tekemään konsultointikeikka Seinäjoelle. Junamatkaan kuluu kolme tuntia per suunta eli yhteensä kuusi tuntia. Voiko työnantaja velvoittaa Pekan tekemään 7,5 tunnin päivän, jolloin työpäivän pituudeksi tulisi faktisesti 13,5 tuntia, mutta palkkaa maksettaisiin vain 7,5 tunnista?
Työsopimuksessa voidaan määritellä työntekijälle velvollisuus matkustaa tarvittaessa ja työtehtävänsä edellyttämässä laajuudessa. Työnantaja voi direktio-oikeutensa nojalla määrätä Pekan työtehtäviinsä liittyvälle työmatkalle ja tekemään kohteessa 7,5 tunnin mittaisen työpäivän.
Lähtökohtaisesti Pekan tilanteessa työmatkaan kulunut aika ei ole työaikaa, vaan matkustamiseen käytettyä aikaa, josta Pekka on oikeutettu saamaan korvauksia Verohallinnon päätöksen sekä mahdollisten työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa erikseen sovittujen kriteerien mukaisesti. Jos Pekka ja työnantaja ovat niin sopineet ja Pekan työtehtävät sen mahdollistavat, hän voi kuitenkin tehdä junassa töitä. Tuolloin myös matkustaminen on työaikaa ja Pekan palkallisen työpäivän pituudeksi tulee 13,5 tuntia.
Työajan ulkopuolella tapahtuvan matkustamisen kuormitusta on pyritty lainsäädännöllä vähentämään työturvallisuuslain (738/2002) velvoitteilla. Työnantajan on työaikajärjestelyin varmistettava, ettei matkustaminen kuormita työntekijää liikaa. Työnantajan on myös huolehdittava työaikalain mukaisten lepoaikojen toteutumisesta. Lähtökohtaisesti matka taitetaan sen ajallisesta kulusta huolimatta työnantajan osoittamalla kulkuneuvolla, eikä Pekalla ole oikeutta päättää kulkea työmatkaansa Seinäjoelle autolla junan sijasta ja vaatia tästä matkasta korvauksia, jos työnantaja osoittaa kulkuneuvoksi junan.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat, Anunti, T. 14.5.2021 (3/2021). Työaikalaki ja matkustaminen: 4 kysymystä ja 4 vastausta.
Hyvä asiakkaamme,
Sulkemiskorvauksen haku avautui Valtiokonttorissa 12.5.2021. Sulkemiskorvaus koskee pienyrityksiä ja mikroyrityksiä tai konserneja, joissa on enintään 49 työntekijää. Yritys voi saada korvausta, jos sen toimitilat on suljettu tilapäisesti asiakkailta lain määräyksellä tai viranomaisen päätöksellä.
Sulkemiskorvaus koskee ravintoloita ja muita ravitsemisyrityksiä, sekä esimerkiksi liikunta- ja urheilutiloja, kuntosaleja, kylpylöitä ja sisäleikkipuistoja. Sulkemiskorvausta on haettava neljän kuukauden kuluessa asiakastilojen sulkemisen päättymisestä. Suurille yrityksille on suunnitteilla oma tukensa, jonka aikataulu ja yksityiskohdat tarkentuvat myöhemmin.
Lisätietoa sulkemiskorvauksesta ja muista ajankohtaisista aiheista löydät alla olevista linkeistä.
Kysy tarvittaessa meiltä lisää!
Kesäisin terveisin,
Ville & Jukka
0500 406 428 / 040 549 3273
PS. Ennakoithan kesäsulkumme 5.-30.7.2021, jolloin koko toimistomme väki lomailee.
Osaan yritystoiminnassa tarpeellisesta tiedosta, joka arjessa mielletään olevan täysin organisaation omassa määräysvallassa, kohdistuu ulkopuolisten oikeuksia. Yritykselle voi olla tarve pyytää itseään koskevia tietoja vaikkapa tilitoimistolta, tai tiedot saattavat olla yksittäisen työntekijän sähköpostilaatikossa. Onko tilitoimistolla oikeus antaa yritykselle tämän pyytämiä tietoja? Miten menetellään, jos työntekijä ei enää ole organisaation palveluksessa tai ei halua tietoja antaa? Tätä problematiikkaa käsitellään asianajaja Jukka Långin ja lakimies Eva-Lotta Hokkosen Tilisanomissa (3/2021) julkaistussa artikkelissa.
Yritystä koskevat tiedot voidaan yrityksen päätäntävallan näkökulmasta jakaa karkeasti kahteen luokkaan:
Yksi tällaisista yrityksen päätäntävaltaa suhteessa yrityksen omiin tietoihin rajoittavista oikeuksista on viestinnän luottamuksellisuus. Sen ohella myös henkilötietojen suoja, liikesalaisuuksien suoja, laissa erikseen säädetyt salassapitovelvoitteet sekä yrityksen vastatakseen ottamat sopimusvelvoitteet saattavat rajoittaa yritystä itseään koskevien tietojen käyttöä.
Perinteisen kirjepostin nauttimaa kirjesalaisuuden suojaa vastaavasti yksilöiden sähköiselle viestinnälle (esimerkiksi sähköpostiviestit, tekstiviestit ja puhelut) annetaan perusoikeustasoista suojaa. Tätä sähköisen viestin ja sen sisällön suojaa kutsutaan viestinnän luottamuksellisuudeksi: viestinnän sisältö on luottamuksellista suhteessa kolmansiin osapuoliin ja tarkoitettu vain viestinnän osapuolten väliseksi.
Oikeutta luottamukselliseen viestintään turvaa Suomen perustuslain (10.2 §) ohella laki sähköisen viestinnän palveluista (136 §). Viestinnän luottamuksellisuuden suoja koskee kaikkea viestintää riippumatta sen sisällöstä, muodosta tai lähettämiseen käytetystä laitteesta. Niin yksityishenkilöiden välinen kuin yrityksen liiketoimintaan liittyvä viestintä kuuluvat saman suojan piiriin.
Viestinnän osapuoli voi lähtökohtaisesti käsitellä omia viestejään haluamallaan tavalla. Vastaavasti sellaisten viestien sisällöstä, joissa viestinnän sisältämiä tietoja tarvitseva taho ei itse ole osapuolena, ei saa ottaa selkoa ilman laissa säädettyä perustetta tai viestinnän osapuolen suostumusta. Vain viestinnän osapuoli voi päättää käymänsä viestinnän jakamisesta viestinnän ulkopuolisten tahojen kanssa, ellei lainsäädäntö tai nimenomainen (esimerkiksi työsopimussuhteeseen perustuva) salassapitovelvoite tätä rajoita.
Yrityksen toimintaan saattaa liittyä tarve käsitellä työntekijöiden käymän viestinnän tietoja, esimerkiksi työntekijän poissaolon aikana. Työntekijöiden tyypillisestä muotoa etunimi.sukunimi@organisaatio.fi-sähköpostiosoitteesta käymä viestintä nauttii kuitenkin työelämän tietosuojalain nojalla erityistä viestintäsalaisuuden suojaa. Lähtökohtaisesti työnantajan pääsy yrityksen liiketoiminnan kannalta tarpeellisiin tietoihin on kuitenkin varmistettava muilla menetelmillä kuin lukuoikeuksien varaamisella työntekijän sähköposteihin. Vaikka työnantajalla olisi tekniset kyvykkyydet päästä käsiksi yksittäisen työntekijän sähköpostissa sijaitseviin tietoihin, ei työnantajalla lähtökohtaisesti ole oikeutta avata tai edes hakea esille työntekijän lähettämiä tai vastaanottamia sähköposteja.
Yrityksen näkökulmasta viestinnän luottamuksellisuuden suojan kannalta merkitystä on kuitenkin myös sillä, katsotaanko viestinnän osapuoleksi yritys vai yrityksen yksittäinen työntekijä. Työntekijän muotoa etunimi.sukunimi@organisaatio.fi oleva sähköposti katsotaan aina yksittäisen henkilön osoitteeksi – ei organisaation osoitteeksi – ja siihen tulleet viestit kuuluvat työntekijän luottamuksellisen viestinnän piiriin. Tähän tulkintaan ei vaikuta se, että kyse on työntekijän työtehtävien hoitamista varten luodusta työnantajaorganisaation sähköpostiosoitteesta tai se, että työntekijä ei käytä työsähköpostiaan vapaa-ajalla tai muutoinkaan henkilökohtaiseen sähköpostiviestintään. Asiasta ei ole oikeutta edes sopia toisin työpaikoilla.
Mikäli sähköpostiin saapuneita tiedostoja tai muita relevantteja tietoja ei ole muutoin mahdollista aukottomasti arkistoida erilliseen yleiseen säilytyspaikkaan, on suositeltavaa, että yrityksellä olisi käytössä tällaisten tarpeellisten tietojen vastaanottamiseksi yleinen sähköpostilaatikko. Mikäli halutaan varmistaa organisaation oikeus päästä käsiksi ja määrätä viesteistä, tulisi yrityksen luoda yleinen sähköpostiosoite esimerkiksi muodossa kirjanpito@organisaatio.fi, ja antaa siihen käyttöoikeuksia yksittäisille työntekijöille.
Yrityksen oikeus päästä työntekijänsä sähköpostiin esimerkiksi asiakasviestinnän tai yhteistyökumppanin kanssa käydyn aiemman kirjeenvaihdon selvittämiseksi on hyvin tarkkarajainen. Työnantajalla on ainoastaan erittäin rajatuissa poikkeustapauksissa oikeus hakea esille ja avata liiketoiminnan kannalta kriittisiä työntekijän yksittäisiä sähköpostiviestejä. Pelkästään työntekijän haluttomuus antaa työnantajalle suostumustaan käymänsä sähköpostiviestinnän käsittelemiseksi ei riitä poikkeusperusteeksi.
Poikkeusperuste voi syntyä työntekijän ollessa tavoittamattomissa vakavan sairaustapauksen tai onnettomuuden vuoksi. Tällöin täytyy olla ilmeistä, että työntekijän sähköpostilaatikosta on lähetetty tai vastaanotettu työnantajalle kuuluvia liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta kriittisiä ja kiireellistä reagointia edellyttäviä viestejä. Työntekijän yksittäisten sähköpostiviestien avaaminen poikkeustapauksissa edellyttää lisäksi mm. sitä, että
Lisäksi yrityksen on syytä huomioida, että työsuhteen päättyessä työnantajalla ei ole enää laillista perustetta käsitellä työntekijän sähköpostitiliä. Työntekijällä on oikeus vaatia sähköpostitilinsä sulkemista ja viestinnän luottamuksellisuuden turvaamiseksi työntekijän sähköpostitili tuleekin sulkea. Mikäli työntekijä ei ole enää yrityksen palveluksessa, edellä kuvatut poikkeusperusteiset pääsyoikeudet ole enää käytettävissä.
Yritykselle tarpeellisia tietoja saattaa olla toisen yrityksen, kuten tilitoimiston tai muun yhteistyökumppanin hallussa. Onko yrityksellä oikeus saada ulkopuoliselta taholta itseään koskevia sähköpostiviestejä – esimerkiksi tilitoimistoltaan entisen talousjohtajansa ja kirjanpitäjänsä välistä sähköpostikirjeenvaihtoa?
Myöskään yrityksen palveluntarjoajalla, kuten tilitoimistolla, ei lähtökohtaisesti ole oikeutta avata yksittäisen työntekijänsä käymää sähköpostikirjeenvaihtoa (eikä varsinkaan tilanteessa, jossa kirjanpitäjä ei ole enää työsuhteessa tilitoimistoon). Viestinnän luottamuksellisuus ei estä tilitoimistoa antamasta tietoja niitä pyytäneelle yritykselle, mikäli
Yrityksen oikeuteen saada pääsy itseään koskeviin tietoihin vaikuttaa myös henkilötietojen suoja. Henkilötiedolla tarkoitetaan kaikkia tietoja, joista luonnollinen henkilö voidaan suoraan, tai muita tietoja kuten osoite- tai numerohakua apuna käyttäen, tunnistaa. Näitä ovat esimerkiksi henkilön nimi, puhelinnumero sekä koti- ja sähköpostiosoite. Henkilötietojen rekisterinpitäjä puolestaan on se organisaatio, jonka tarkoituksessa tietoja käsitellään, eli esimerkiksi organisaatio, jonka työntekijöiden, asiakkaiden tai toimittajien henkilötiedoista on kyse.
Rekisterinpitäjä on velvollinen suojaamaan henkilörekisterissään olevia tietoja. Kuitenkin niillä henkilöillä, joiden henkilötietoja yrityksen rekisterissä on – esimerkiksi asiakkailla ja työntekijöillä – on oikeus saada pääsy itseään koskeviin henkilötietoihin. Tätä kutsutaan henkilötietojensa tarkastusoikeudeksi. Tämän EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n määrittelemän tarkastusoikeuden käyttämisen seurauksena yksittäiset, myös organisaation ulkopuoliset henkilöt, saattavat esittää perustellun pyynnön saada tietää organisaation hallussa olevista itseään koskevista tiedoista. Käytännössä tällainen yksilön tietopyyntö voisi kohdistua esimerkiksi kirjanpitoaineistoon liitettyihin tositteisiin, joista käy ilmi johonkin organisaation järjestämään tilaisuuteen osallistuneet.
Osa tarkastusoikeuden kohteeksi katsottavista tiedoista saattaa myös kuulua edellä käsitellyn viestintäsalaisuuden suojan piiriin. Tällöin viestintäsalaisuus rajoittaa pääsyoikeutta tietoihin myös tarkastusoikeutta käyttävän yksilön suhteen: ellei organisaation edustaja nimenomaisesti ja vapaaehtoisesti halua luopua viestintäsalaisuuden suojasta, ei hänen kirjeenvaihdon osapuolena sähköpostilaatikossaan säilyttämiä viestejä ole velvollisuutta antaa tiedoksi tarkastusoikeuttaan käyttävälle tietopyynnön esittäjälle.
Viestinnän luottamuksellisuuden ja lakisääteisten velvoitteiden ohella käsiteltävään tietosisältöön liittyviä osapuolten, kuten tilitoimiston ja asiakasyrityksen välisiä, tietojenkäsittelyyn kohdistuvia oikeuksia ja velvollisuuksia voidaan määritellä myös osapuolten välisissä sopimusehdoissa. Tällaisia ehtoja voivat olla myös palvelun käyttöönoton yhteydessä hyväksytyt yleiset ehdot. Yrityksen onkin syytä huomioida asiakirjoihin ja muihin tietosisältöihin kohdistuvat tarpeensa myös eri osapuolten kanssa solmittavissa sopimuksissa.
Sopimusehdoissa voi olla tarpeen varmistaa esimerkiksi, että palveluntarjoaja, joka vastaanottaa yritykselle tarpeellista asiakirja-aineistoa, on tarvittaessa velvoitettu luovuttamaan tällaisen aineiston yritykselle takaisin. Tällaiset ehdot ovat tavallisia ja laillisia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sitoumuksia tietojen säilyttämisestä ja luovuttamisesta antava taho tulee velvoitetuksi järjestämään oman sisäisen tietojenkäsittelynsä, erityisesti myös suhteessa työntekijöihinsä, tavalla, joka mahdollistaa sopimusvelvoitteiden noudattamisen käytännössä.
Yrityksen on suositeltavaa suunnitella sisäiset toimintatapansa kirjanpitoaineistoksi lukeutuvien ja muiden liiketoiminnan kannalta kriittisten tietojen hallinnan sekä muun säilyttämisen osalta etukäteen. Yrityksen onkin syytä välttää tilanteita, joissa tällaista aineistoa arkistoituisi ainoastaan yksittäisen työntekijän sähköpostilaatikkoon. Mikäli liiketoiminnan luonteesta johtuen yrityksen on tarpeen ottaa vastaan liiketoiminnan kannalta kriittisiä asiakirjoja sähköpostitse, on suositeltavaa, että sähköpostilaatikon osoite on muodoltaan yleinen tai että tiedot tallennetaan heti vastaanotettaessa erilliseen säilytyspaikkaan, joka ei ole sähköpostin saapuneet-kansio.
Tarpeellisten asiakirjojen ja muiden tietosisältöjen säilyttäminen ja arkistointi kannattaa suunnitella etukäteen, niin että tiedot tallennetaan niille tarkoitettuun säilytyspaikkaan (kuten asianhallintajärjestelmään) jo ne vastaanotettaessa, jotta vältettäisiin tilanteet, joissa ennen yksittäisen työntekijän työsuhteen päättymistä työntekijä pyrkii siirtämään sähköpostiinsa toimitetuista tiedostoista muodostuneen ”arkiston” muualle talteen tai että tällainen aineisto tulisi tuhottavaksi. Suunnittelemalla tietojen säilytys etukäteen pystytään varmistamaan yrityksen pääsy tarpeellisiin asiakirjoihin myös äkillisten sairaustapausten tai muiden esteiden sattuessa ja turvaamaan organisaation liiketoiminnan jatkuvuus.
Sähköpostien ja muiden työntekijöiden henkilötietojen käsittelyn käytännöt tulee lain mukaan käsitellä yhteistoimintamenettelyssä yhdessä henkilöstön edustajien kanssa, ja niiden merkitystä korostaa se, että viestintäsalaisuuden loukkaukset työnantajan edustajan toimesta voivat herkästi täyttää rikoksen tunnusmerkistön.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat, Lång, J. & Hokkonen, E-L. 13.5.2021 (3/2021). Yritys, sinun tietosi eivät ole sinun.
EU:n sähköisen kaupankäynnin alv-pakettiin perustuvat laajat säännösmuutokset ovat tulossa voimaan 1.7.2021. Uudet säännökset muuttavat merkittävästi sekä myyntien ja maahantuontien alv-käsittelyä että varsinkin arvonlisäveron ilmoittamiseen ja maksamiseen liittyviä menettelyitä. Tilisanomien (3/2021) artikkelissa käsitellään erityisesti suomalaisten verovelvollisten kannalta olennaisimpia muutoksia.
Uudet säännökset tulevat voimaan 1.7.2021 ja lakeja sovelletaan niihin palvelujen ja tavaroiden myynteihin, joiden veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Poikkeuksena ovat verovelvollisen erityisjärjestelmään rekisteröintiä ja rekisteristä poistamista koskevat säännökset, jotka tulivat voimaan (takautuvasti) jo 1.4.2021. Rekisteröintihakemuksen erityisjärjestelmään on voinut tehdä OmaVerossa ennakkoon kolme kuukautta ennen järjestelmän käyttöönottoa eli 1.4.2021 alkaen; rekisteröinti alkaa kuitenkin vasta, kun järjestelmä otetaan käyttöön.
Sähköisen kaupankäynnin alv-paketin eli erityisesti niin sanottujen etämyyntidirektiivien voimaansaattamista koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 25.2.2021 ja eduskunta hyväksyi hallituksen laajan (164-sivuisen) esityksen muuttamattomana 20.4.2021.
Säännösmuutoksilla on EU-tasoisesti useita tärkeitä tavoitteita. Tarkoituksena on mm. parantaa sisämarkkinoiden toimivuutta ja EU:n alueelle sijoittautuneiden yritysten kilpailukykyä sekä poistaa yhteisön ulkopuolelta tapahtuvan etämyynnin kilpailuetu suhteessa yhteisön sisällä tapahtuvaan myyntiin. Lisäksi tavoitteena on estää väärinkäytöksiä ja varmistaa arvonlisäveronkannon tehokkuus ja verotus nimenomaan kulutusvaltiossa. Uudistuksella pyritään myös vähentämään yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta.
Käyttöön otetaan uudet etämyynnin käsitteet. Etämyyntiä ovat
1) Yhteisön sisäinen tavaran etämyynti ja
2) maahantuotujen tavaroiden etämyynti eli kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynti yksityishenkilöille ja muille ei-verovelvollisille.
Yhteisön sisäisellä tavaroiden etämyynnillä tarkoitetaan uuden arvonlisäverolain (AVL) 19 a §:n mukaan myyntiä, jossa myyjä tai joku muu myyjän puolesta kuljettaa tavaran ostajalle EU-jäsenvaltiosta toiseen. Maahantuotavien tavaroiden etämyynnillä tarkoitetaan vastaavasti myyntiä, jossa myyjä tai joku muu myyjän puolesta kuljettaa tavaran Yhteisön ulkopuolelta ostajalle johonkin jäsenvaltioon.
Tavara katsotaan kuljetetun myyjän toimesta tai puolesta silloinkin, kun myyjä osallistuu välillisesti tavaran kuljettamiseen. Näin on erityisesti silloin,
Etämyynnistä on kyse, jos tavaran ostajana on
Muiden kuin yksityishenkilöiden osalta edellytyksenä on lisäksi, että hankintaa ei katsota määränpäävaltiossa yhteisöhankinnaksi.
Etämyyntisäännöt eivät koske muun muassa uusia kuljetusvälineitä, eikä tilanteita, joissa myyjä asentaa tai kokoaa tavarat jäsenvaltiossa, jossa kuljetus päättyy, tai jos myyntiin sovelletaan Suomessa tai toisessa jäsenvaltiossa käytettyjen tavaroiden tai taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettelyä tai sitä vastaavaa menettelyä. Valmisteveron alaisten tavaroiden myynti on lisäksi etämyyntiä vain silloin, kun ostajana on yksityishenkilö.
Tavaroiden myyntiin kuluttajille ja muille ei-verovelvollisille toisiin EU-maihin sovelletaan tällä hetkellä niin sanottuja kaukomyyntisääntöjä. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että myyntien määrän ylittäessä määränpäävaltion asettaman kalenterivuotuisen rajan (EU-valtiosta riippuen noin 35 000–100 000 euroa) myyjän on alv-rekisteröidyttävä määränpäävaltiossa ja tilitettävä myynnistä ko. valtion arvonlisävero. Myynnin jäädessä alle edellä mainitun rajan myynnistä tilitetään tavaratoimituksen lähtövaltion vero. Nämä kaukomyyntisäännökset ja maakohtaiset myynnin raja-arvot kumotaan 1.7.2021 alkaen. Myös termi ”kaukomyynti” poistuu samalla käytöstä ja se korvataan Yhteisön sisäisen tavaran etämyynnin käsitteellä.
Uuden säännöksen (AVL 63 a §) mukaan Yhteisön sisäinen tavaroiden etämyynti tapahtuu Suomessa, jos tavaran kuljetus ostajalle päättyy Suomessa. Tavaraa muista EU-maista Suomeen kuluttajille ja muille ei-verovelvollisille myyvien on siis tilitettävä myynnistä Suomen arvonlisävero. Kun Suomesta kuljetettavan tavaran kuljetus päättyy toisessa jäsenvaltiossa, tavaroiden etämyynti ei tapahdu Suomessa, vaan direktiivin mukaan kuljetuksen päättymisjäsenvaltiossa. Tavaraa Suomesta toisiin EU-maihin kuluttajille ja muille ei-verovelvollisille myyvien on siis pääsääntöisesti tilitettävä myynnistä määränpäävaltion arvonlisävero myynnin määrästä riippumatta.
Suomalaisten myyjien on näin ollen jatkossa osattava soveltaa potentiaalisesti kaikkien 27 EU-maan asianmukaisia verokantoja myynteihinsä. Muiden maiden arvonlisäverojen ilmoittamista ja maksamista helpottaa kuitenkin unionin järjestelmän soveltamisalan laajentaminen. Myyjän ei myöskään tarvitse antaa yhteisön sisäisistä tavaran etämyynneistä ostajalle arvonlisäverosäännösten mukaista laskua, jos myynti ilmoitetaan unionin erityisjärjestelmässä.
Pienyritykset voivat lisäksi vapautua verovelvollisuudesta, jos niiden tavaran etämyyntien sekä (mahdollisesti) kuluttajille toisiin EU-maihin luovuttamien radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen ja telepalvelujen Yhteisön sisäisen myynnin yhteismäärä (kaikkien EU-maiden osalta) on kalenterivuodessa enintään 10 000 euroa. Myyntimaa on tällaisten vähäisten myyntien osalta se jäsenvaltio, jonka alueella tavarat sijaitsevat kuljetuksen alkaessa, tai johon kyseisiä palveluja suorittavat verovelvolliset ovat sijoittautuneet, jos 10 000 euron raja-arvo ei ole ylittynyt kalenterivuoden aikana eikä edellisenäkään kalenterivuotena (myyntien tarkastelu 1.7.2021 alkaen).
Verovelvollisten on tärkeää huomata, että edellä mainittu uusi vuosiraja on Yhteisön laajuinen ja verovelvolliskohtainen, ei maakohtainen, kuten nykyiset kaukomyyntirajat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vain hyvin vähäistä ulkomaan myyntiä harjoittavat toimijat voivat välttyä uusien etämyyntisäännösten soveltamiselta.
1.7.2021 voimaan astuvat uudet säännökset Yhteisön sisäisessä tavaroiden etämyynnissä vaikuttavat esimerkiksi näin (kuva: Tilisanomat 3/2021):
Unionin erityisjärjestelmää (Mini One Stop Shopia) voidaan tällä hetkellä käyttää vain toisessa EU-valtiossa sijaitseville kuluttajille ja muille ei-verovelvollisille myytävien sähköisten palvelujen, telepalvelujen ja radio- ja televisiolähetyspalvelujen ja niistä tilitettävien arvonlisäverojen ilmoittamiseen ja maksamiseen. Erityisjärjestelmän (One Stop Shop) soveltamisalaa laajennetaan olennaisesti 1.7.2021 alkaen.
Verovelvollisella on muutetun AVL 133 k §:n mukaan jatkossa oikeus käyttää unionin erityisjärjestelmää, jos
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattomalla verovelvollisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä, mutta jolla ei ole näistä kumpaakaan kulutusjäsenvaltiossa.
Toisin kuin tavaramyyntien osalta, palvelujen nykyisiä myyntimaasäännöksiä ei olla muuttamassa eli palvelujen myynti- ja siten verotusmaa määräytyy jatkossakin nykysäännösten mukaisesti. Erityisjärjestelmää voidaan 1.7.2021 alkaen käyttää myytäessä muille kuin elinkeinonharjoittajille palveluja, joissa myyntimaa on muu EU-maa kuin myyjän oma sijoittautumismaa. Tällaisia palveluja voivat olla mm. toisessa EU-maassa myytävät:
Suomalaisten myyjien osalta niin sanottu tunnistamisjäsenvaltio on aina Suomi eli suomalaiset yritykset rekisteröityvät ja käyttävät Suomen Verohallinnon erityisjärjestelmää. Verovelvollinen merkitään erityisjärjestelmän piiriin kuuluvien myyntien osalta arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Yksilöllisenä tunnisteena käytetään jatkossa verovelvolliselle annettua arvonlisäverotunnistetta. Rekisteröityminen erityisjärjestelmään on vapaaehtoista, eli vaihtoehtoisesti verovelvollinen voi alv-rekisteröityä erikseen kussakin myyntitoimintaansa kuuluvassa EU-valtiossa.
Jos myyjä rekisteröityy erityisjärjestelmään, hänen tulee ilmoittaa kaikki järjestelmän piiriin kuuluvat myynnit järjestelmän kautta. Erityisjärjestelmään rekisteröityneen on annettava Verohallinnolle sähköisesti veroilmoitus kultakin neljänneskalenterivuoden verokaudelta riippumatta siitä, onko verokauden aikana ollut erityisjärjestelmän piiriin kuuluvia myyntejä. Veroilmoitus on annettava ja verot maksettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden viimeisenä päivänä.
Vähäarvoisten, eli enintään 22 euron arvoisten maahantuontien arvonlisäverottomuus poistetaan osana tulevaa säännösmuutosta. Kaikki maahantuotavat tavarat, mukaan lukien postipaketit ja -lähetykset, tulee siten ilmoittaa Tullille tavaran arvosta riippumatta ja tavaroista on maksettava maahantuonnin arvonlisävero. Alle 150 euron arvoisia tavaroita tulevat kuitenkin koskemaan kevennetyt erityiset ilmoitusmenettelyt.
Käyttöön otetaan ensinnäkin uusi maahantuotavien tavaroiden etämyyntiä koskeva erityisjärjestelmä (IOSS, Import One Stop Shop), jonka tavoitteena on vähentää vähäarvoisten lähetysten maahantuonnin verottomuuden poistamisesta kuluttajille aiheutuvia hallinnollisia velvoitteita. Maahantuotavien tavaroiden erityisjärjestelmää sovellettaessa tavaroita kuluttajille ja muille ei-verovelvollisille EU:n ulkopuolelta toimittavat myyjät vastaavat arvonlisäveron maksusta. Verotus tapahtuu tällöin jo myynnin – eli ei maahantuonnin – yhteydessä.
Verovelvollisella on oikeus käyttää maahantuotavien tavaroiden erityisjärjestelmää, jos
Myös suomalaiset verovelvolliset voivat niin valitessaan siis käyttää erityisjärjestelmää myydessään maahantuotavia tavaroita etämyyntinä EU:n ulkopuolelta kuluttajille tai muille ei-verovelvollisille. EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden verovelvollisten tulee puolestaan pääsääntöisesti nimetä EU:n alueelle sijoittautunut välittäjä voidakseen käyttää erityisjärjestelmää. Verovelvollisen tai välittäjän, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, on tehtävä sähköisesti ilmoitus erityisjärjestelmän alaisen toiminnan aloittamisesta Verohallinnolle.
Verovelvollisen tai välittäjän on annettava Verohallinnolle sähköisesti veroilmoitus kultakin verokaudelta riippumatta siitä, onko maahantuotavien tavaroiden etämyyntiä ollut verokauden aikana. Verokausi on kalenterikuukausi ja veroilmoitus on annettava ja verot maksettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden viimeisenä päivänä.
Myös maahantuonnin erityisjärjestelmän käyttö on vapaaehtoista. Myyjä, joka käyttää järjestelmää, tilittää myynnistään kuljetuksen päättymisvaltion arvonlisäveron ja ilmoittaa IOSS-tunnisteensa maahantuonnin hoitajalle (posti, agentti, huolintaliike tms.). Tämä puolestaan ilmoittaa ko. tunnisteen tulliviranomaisille tavaran maahantuonti-ilmoituksella, jolloin maahantuonnista ei kanneta arvonlisäveroa.
Lisäksi käyttöön otetaan tuonnin erityisjärjestely, joka on yksinkertaistettu tapa ilmoittaa ja maksaa arvonlisävero maahantuonnista. Erityisjärjestelyä sovellettaessa henkilön, käytännössä kuljetusyrityksen, joka esittää tavarat Tullille vastaanottajan puolesta, on kerättävä maahantuonnin vero tavaran vastaanottajalta sekä ilmoitettava ja maksettava se Tullille. Kuljetusyritysten on ilmoitettava (erityisjärjestelyn kuukausi-ilmoituksella) ja maksettava vain tuojilta tosiasiassa keräämänsä verot kaikkien edustamiensa tuojien osalta. Jos kuljetusliike ei saa veron määrää verovelvolliselta asiakkaalta, se ei luovuta tavaraa asiakkaalle. Myös erityisjärjestelyn käyttö on vapaaehtoista ja sitä voidaan soveltaa todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksiin, jos niiden tuonnissa ei käytetä edellä mainittua maahantuonnin erityisjärjestelmää.
Mikäli tavaran myyjä ei sovella maahantuotavien tavaroiden etämyyntiä koskevaa erityisjärjestelmää eikä tavaroiden kuljetuksen hoitava kuljetusliike tuonnin erityisjärjestelyä, tavaran ostajan tai vastaanottajan on itse hoidettava tavaran maahantuonti ja maksettava maahantuonnin arvonlisävero Tullille.
Osana uudistusta voimaan tulevat myös sähköisten rajapintojen verovelvollisuutta koskevat säännökset. Jos EU-kuluttajalle etämyyntinä toimitettavat tavarat myydään sähköisen rajapinnan kautta eli rajapinta niin sanotusti fasilitoi myynnin, rajapinnan katsotaan jatkossa tietyin edellytyksin ostaneen ja myyneen kyseiset tavarat ja se on verovelvollinen kuluttajalle tapahtuvasta myynnistä.
Sähköisten rajapintojen verovelvollisuutta koskevaa säännöstä sovelletaan, jos:
Kun kyseessä on EU:n alueelle maahantuotavien tavaroiden etämyynti sähköisen rajapinnan kautta, tavaran myyjän myynti sähköiselle rajapinnalle tapahtuu uuden säännöksen mukaan EU:n ulkopuolella, eivätkä EU:n arvonlisäverojärjestelmää koskevat säännökset näin ollen sovellu kyseiseen myyntiin sähköiselle rajapinnalle. Kun kyseessä puolestaan on EU:hun sijoittautumattoman myyjän Yhteisön sisäinen tavaran etämyynti sähköisen rajapinnan kautta, tavaran myyjän myynti sähköiselle rajapinnalle tapahtuu uuden säännöksen mukaan siinä jäsenvaltiossa, josta tavaran kuljetus alkaa. Uuden verottomuussäännöksen mukaan tämä myynti on kuitenkin arvonlisäveroton eli veroa ei suoriteta tällaisista tavaramyynneistä sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka mahdollistaa myynnin markkinapaikkaa, alustaa, portaalia tai vastaavaa sähköistä rajapintaa käyttämällä.
Sähköisen rajapinnan ylläpitäjän katsotaan myyvän tavaran loppuasiakkaalle, tavaran kuljetuksen toiseen EU-maahan katsotaan liittyvän tähän sähköisen rajapinnan myyntiin ja ylläpitäjä on myynnistä verovelvollinen kuljetuksen päättymisvaltiossa. Rajapinnan ylläpitäjä voi kuitenkin niin halutessaan käyttää em. myyntien ja niiden verojen ilmoittamiseen tunnistautumisjäsenvaltionsa maahantuonnin erityisjärjestelmää ja/tai unionin järjestelmää.
EU:hun sijoittautuneiden myyjien osalta edellä mainittua menettelyä sovelletaan siis vain maahantuotujen tavaroiden etämyyntiin. Uutta säännöstöä ei siten sovelleta tilanteessa, jossa suomalainen yritys myy tavaraa kuluttajille tai muille ei-verovelvollisille Suomesta (tai jostain muusta EU-maasta) toiseen EU-maahan sähköisen rajapinnan kautta, minkä takia asiaa ei tässä yhteydessä käsitellä yksityiskohtaisemmin.
Muutospaketti sisältää lisäksi lukuisia käytännön menettelyjä, erityisesti em. erityisjärjestelmiä, koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä.
Erityisjärjestelmässä annettujen veroilmoitusten korjausmenettelyä mm. muutetaan siten, että muutokset veroilmoitukseen on jatkossa tehtävä jonkin myöhemmän verokauden ilmoituksessa.
Erityisjärjestelmiä käyttävällä verovelvollisella ei ole oikeutta vähentää tai saada palautuksena erityisjärjestelmän piiriin kuuluvia myyntejä varten tekemiinsä hankintoihin sisältyvää arvonlisäveroa. Hänellä on kuitenkin normaaliedellytyksin oikeus niin sanottuun ulkomaalaispalautukseen.
Myös niin sanottujen kolmansien maiden järjestelmän soveltamisalaa laajennetaan etämyyntidirektiivin mukaisesti ja jatkossa järjestelmä koskee kaikkia Yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten Yhteisössä suorittamia palvelumyyntejä muille kuin elinkeinonharjoittajille.
Säännösmuutosten seurauksena rajat ylittävän tavaran ja palvelun kuluttajakaupan alv-käsittely ja -menettelyt kokonaisuutena tarkastellen selkiytyvät ja yksinkertaistuvat. Toisaalta muutokset aiheuttavat yrityksille ja muille verovelvollisille tarpeen muuttaa nykyisiä toimintatapojaan.
Yritysten olisi ennen muutosten voimaantuloa tärkeää selvittää, koskevatko muutokset yrityksen omaa toimintaa eli harjoittaako yritys säännöksissä tarkoitettua tavaroiden ja/tai palvelujen rajat ylittävää kuluttajakauppaa. Jos tällaista kauppaa on, tulee myös arvioida, miten muutokset vaikuttavat myyntien alv-käsittelyyn ja mm. hinnoitteluun ja toimitusehtoihin. Tämän lisäksi on hyvä arvioida, aiheuttavatko uudet säännökset muutoksia alv-ilmoittamiseen ja muiden alv-velvoitteiden hoitamiseen ja vaativatko uudet menettelyt muutoksia ERP- ja muihin taloushallinnon järjestelmiin.
Yhteisön sisäisiä etämyyntejä tekevien yritysten tulee lisäksi varautua siihen, että myynteihin tulee jatkossa soveltaa useiden muiden EU-maiden verokantoja. Verokantojen ja niiden muutosten huomioiminen on erittäin tärkeää myös toiminnan kannattavuuden näkökulmasta. Mikäli yritys on tällä hetkellä alv-rekisteröitynyt jossain toisessa EU-valtiossa kaukomyyntisäännösten perusteella, tulee myös selvittää, miten ja milloin tämä alv-rekisteröinti voidaan mahdollisesti päättää unionin erityisjärjestelmän käytön seurauksena. Sanomattakin on selvää, että tilitoimistojen rooli tulee olemaan muutosten huomioimisessa ja käytännön soveltamisessa merkittävä.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat, Salomaa, P. 31.3.2021 (3/2021). Rajat ylittävän tavaroiden ja palveluiden kuluttajakaupan uudet alv-pelisäännöt.
Osakeasuntojen paperiset osakekirjat ovat vähitellen poistumassa käytöstä. Kaikki tiedot osakehuoneistojen omistuksesta siirretään sähköiseen huoneistotietojärjestelmään, joka on Maanmittauslaitoksen ylläpitämä osakehuoneistorekisteri. Asunto-osakeyhtiö siirtää osakeluettelonsa rekisteriin, ja rekisteristä saatava sähköinen omistajamerkintä korvaa paperiosakkeet. Taloyhtiöiden tulee siirtää osakeluettelonsa vuoden 2023 loppuun mennessä. Jos taloyhtiö on perustettu vuonna 2019 tai sen jälkeen, yhtiö on alusta alkaen rekisteröity huoneistotietojärjestelmään – näillä yhtiöillä ei ole ollutkaan paperisia osakekirjoja.
Entä jos osakekirja onkin liian hyvässä jemmassa eikä löydy? Taloustaito-lehdessä on käsitelty aihetta vastikään.
Asunto-osakekirja on arvopaperi, jonka toimittamalla Maanmittauslaitokselle osakas osoittaa omistuksensa. Kun ennen vuotta 2019 perustetun taloyhtiön osakeluettelo on siirretty, osakkeenomistajan on haettava omistuksensa rekisteröintiä Maanmittauslaitokselta. Osakeluettelon siirtämisen jälkeen omistuksen rekisteröinnille on aikaa 10 vuotta, ellei asunto sitä ennen vaihda omistajaa. Kun rekisteröinti on selvä, Maanmittauslaitos mitätöi vanhat paperiosakkeet. Mitätöidyt osakekirjat on mahdollista lunastaa takaisin maksua vastaan, jos ne halutaan säilyttää esimerkiksi muistona historiatietojensa puolesta.
Jos osakekirjoja ei ole enää tallessa tai esimerkiksi kuolinpesää selvitettäessä ei tiedetä niiden säilytyspaikkaa, osakekirjat tulee kuolettaa. Kuoletusta hakevan pitää luotettavasti osoittaa, että hänellä on siihen oikeus. ”Laki määrää taloyhtiöt pitämään osakeluetteloa, ja osakkeiden omistajat käyvät ilmi luettelosta. Osakkeiden omistuksen voi osoittaa isännöitsijäntodistuksella.” Myös vainajan omistus voidaan osoittaa isännöitsijäntodistuksella. Silloin osakkeiden kuoletusta hakevan on esitettävä isännöitsijäntodistuksen lisäksi todistus osakkeenomistajan kuolemasta sekä siitä, että hakija on osakkeenomistajan kuolinpesän osakas. Kun osakekirjat on kuoletettu, taloyhtiö voi tilata uudet paperiset osakekirjat painosta, mieluiten turvapainosta. Turvapaino vaatii tarkat selvitykset osakkeista ja niiden omistuksesta ennen kuin osakekirjat painetaan.
Jos taloyhtiön osakeluettelo on jo siirretty huoneistotietojärjestelmään, osakas saa rekisteröityä omistuksensa sinne esittämällä käräjäoikeuden päätöksen siitä, että kadonneet osakekirjat on kuoletettu. Uusia osakekirjoja ei tarvitse enää painattaa. Jos osakekirjat ovat pankissa lainan vakuutena, osakkeenomistaja voi valtuuttaa pankin hakemaan omistuksen rekisteröintiä ja osakekirjojen mitätöintiä Maanmittauslaitokselta.
Kun asuntolaina on täysin maksettu, pankin hallussa panttina toiminut paperinen asunto-osakekirja vapautuu osakkaan itsensä vastuulla säilytettäväksi. Sähköisen huoneistotietojärjestelmän ansiosta osakkaiden ei enää näissä tilanteissa tarvitse hankkia tallelokeroa tai muutoin jemmata papereita, kuten ennen vanhaan – kunhan vain muistaa toimittaa arvopaperinsa Maanmittauslaitokselle rekisteröitäväksi.
Taloustaito, Kaskinen, H. 19.3.2021. Kun asuntolaina on maksettu, älä jätä asunto-osakekirjaa turhanpantiksi
Taloustaito, Simola, U. 26.2.2021. Apua, asunnon osakekirjat hukassa! Selviänkö ilman?
Mutkainen tie kai perille myös vie, lauletaan erään 1980-luvun puolivälissä aloittaneen suomalaisen tanssiorkesterin tahtiin. Kuljetusalan kirjanpidon tiet ovat mutkikkaita, mutta osaava kirjanpitäjä voi jättää omasta rohkaisulaulustaan kain pois, perille päästään kyllä montuista ja mutkista huolimatta.
Tutustutaanpa taloushallinnon erityispiirteitä edustavaan kuljetusalaan tarkemmin, josta asiantuntijat Sirpa Koponen ja Tommi Colliander ovat kirjoittaneet aiemmin Tilisanomissa.
Kuljetusalalla on sekä henkilöstöhallintoon, rahoitukseen että kirjanpitoon liittyviä erityispiirteitä, joihin taloushallintoa hoitavien on järkevää perehtyä perusteellisesti. Pelkästään kotimaassa toimivien kuljetusliikkeiden erityispiirteitä on niitäkin useita, ja varsinkin jos toiminta-alueena ovat muut EU-maat ja EU-alueen ulkopuoliset maat, on näitä osattavia asioita vielä huomattavasti enemmän.
Myyntilaskutus ja tilitykset ovat kulketusalalla yleisiä: työt hoidetaan tyypillisesti erilaisten tilauskeskusjärjestelmien kautta. Tuolloin laskutus tapahtuu lähes poikkeuksetta niin sanottuna itselaskutuksena eli palvelun ostava osapuoli laatii tilityslaskelmat ja tilittää niiden mukaan maksut kuljetusliikkeelle.
Usein on myös niin, että kuljetusliike hankkii esimerkiksi polttoainetta tilauskeskuksen kautta ja nämä kuitataan tilityksissä. Selkeyden vuoksi nämä on syytä käsitellä bruttomenetelmällä eli siten, että polttoaineosto kirjataan kuluksi kuljetusliikkeen kirjanpitoon ja myynti tilitetään bruttona. Sen sijaan tilauskeskuksen veloittama provisio on mielestämme vain laskentatapa, eli kuljetusliikkeen liikevaihtoa olisi provisiolla vähennetty summa.
Kuljetusliike hankkii liiketoimintansa käyttöön tulevat ajoneuvot usein vieraalla pääomalla. Rahoitusmuotona voivat olla pankkilaina, osamaksusopimus tai leasingsopimus. Tavallisen pankkilainan vakuutena on usein yrityksen tai yrittäjän muu omaisuus tai ajoneuvokiinnitys. Leasingsopimuksessa on kyse vuokrasopimuksesta, jolloin esine on vuokranantajan omaisuutta. Suunniteltaessa rahoitusta ovat rahoitusmuodon valintaan vaikuttavia tekijöitä vakuuden lisäksi se, miten pitkäksi aikaa ajoneuvolle on ns. varmaa ajoa.
Leasingsopimuksesta luopuminen kesken vuokrakauden voi tulla kalliiksi, joten yrityksen kannattaa varmistaa töiden jatkuvuus silloin kun investointimuodoksi valitaan leasing. Nykyään rahoittajat vaativat yritykseltä omavastuuosuutta, joten leasingsopimuksessa peritään ensimmäinen erä korotettuna. Korotetun vuokraerän kirjaamisesta ei ole suoranaisia ohjeita. Vaihtoehtoina ovat erän kirjaaminen suoraan kuluksi maksuhetkellä, erän jaksottaminen tasaisesti kaikille vuokrakuukausille tai erän käsitteleminen mahdollisessa ajoneuvon lunastusvaiheessa vuokrakauden päättyessä.
Kirjanpidon kannalta kirjausratkaisussa kannattaa ottaa huomioon varovaisuuden periaate. On syytä tarkistaa, onko esineelle käyttöä koko sopimusajaksi. Mikäli on todennäköistä, että esineestä luovutaan ennen sopimuskauden päättymistä, on ensimmäisen erän kirjaaminen harkittava varovaisuuden periaatteen mukaan. Verotuksen kannalta ensimmäisen erän kirjaaminen heti kuluksi voi olla ongelmallista. Arvonlisäverotuksessa vuokraerien sisältämä vero saadaan vähentää laskumerkintöjen mukaan suorite-tai maksuperiaatteella.
Kun vuokraesine mahdollisesti lunastetaan vuokrakauden päättyessä, on se kirjanpidossa ja myös verotuksessa taseeseen kirjattava erä. Laskujen ostoreskontrakäsittelyn tai oikeammin jaksottamisen osalta on tiedostettava, että varsinkin verkkolaskuina tulevat laskut siirtyvät ostoreskontraan niiden laskupäivän mukaan, joka on useimmiten aikaisemmin kuin miltä kaudelta lasku on. Jos summat ovat merkittäviä, on jaksotus syytä hoitaa, jotta kirjanpidon raportointi olisi oikeanlaista. Kirjanpitolaki sallii rahoitusleasingsopimuksen käsittelemisen osamaksusopimuksena, mutta koska tuloverotus tapahtuu vuokrasopimuksen mukaan, ei tuon uuden tavan käyttöönottoon kannattaa rynnätä harkitsemattomasti.
Osamaksusopimuksessa esineen omistusoikeus siirtyy kun kauppahinta on kokonaan maksettu, eli ostettu esine toimii vakuutena. Esine merkitään kirjanpitoon omaisuudeksi hankintahetkellä, ja osamaksulla maksettava määrä on velkaa yhtiön taseessa. Osamaksulla ostettaessa hankintaan sisältyvän arvonlisäveron saa vähentää kerralla.
Usein sopiva yhdistelmä eri rahoitusmuotoja voi olla paras. Tämä nimenomaan siitä syystä, että yritys pystyy sopeutumaan muuttuviin työtilanteisiin ja toimeksiantoihin.
Uuden pakettiauton ensikäyttäjä maksaa autoveroa hankinnan yhteydessä. Tämä autoveron osuus ei sisällä vähennettävää arvonlisäveroa. Huomattavaa on, että auton myynti, tapahtuipa se sitten miten pian hyvänsä oston jälkeen, on kokonaan arvonlisäverollinen luovutus. Myös siis autoveron osuudesta tilitetään arvonlisävero.
Kuljetusliikkeiden poistosuunnitelmana on pääsääntöisesti kirjanpidon olettamasäännösten ohjaamana elinkeinoverolain enimmäispoistot. Kuitenkin, jos kalustohankinta on tapahtunut tilikauden lopulla, on yleistä, että tältä osin poistoa tehdään ajan kulumisen perusteella.
Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan 1854/2010 ohjeistanut kuljetusliikkeen ajoneuvokulujen kirjaamista. Yleisesti lautakunta on kuvannut menojen kirjaamispaikkaa tuloslaskelmaan siten, että tuloslaskelman järjestys kuvastaa ajatusta siitä, että kulu merkitään sitä ylemmäksi tuloslaskelmassa, mitä välittömämpi on sen yhteys ulkopuolisille luovutettavien hyödykkeiden aikaansaamiseen asianomaisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnassa.
Lausunnossa ohjeistetaan, että
Kuljetusalalla on yleissitova työehtosopimus. Alalla käytetään usein 2 viikon tasausjaksoja työn luonteen vuoksi. Työaikakirjanpidon vaatimukset koskevat kaikkia työnantajia ja kuljetusalan ajoaikasäännökset hoidetaan ajopiirturijärjestelmien avulla. Vastuu työaikakirjanpidon järjestämisestä on aina työnantajalla. Valvontaa suorittavat kissalan poikien lisäksi työsuojeluviranomaiset. Ajoaikasäännösten valvonta on kaiken aikaa kiristynyt ja tullee edelleen kiristymään. Uutisoinnissa tulee usein esille onnettomuuksia, joissa osapuolena on raskas ajoneuvo. Nämä uutiset aiheuttavat paineita valvonnalle, vaikka onnettomuuksien syyt löytyvät usein muista osapuolista.
Ikävän usein yritykset sopivat työntekijöiden kanssa palkkauksen ”kilometrijuoksuna” tai siten, että sovittu palkka sisältää lisät ja muut korvaukset. Tästä sopimistavasta on syytä kuitenkin varoittaa, koska näistä lisiä peritään usein oikeusteitse ja ne tulevat usein maksettaviksi jälkikäteen. Vuorolisiä maksetaan mm. ilta-, yö- ja sunnuntaityöstä. Lisäksi alalla on työajan lyhentämisjärjestelmä, jossa kokoaikatyöntekijöille maksetaan lyhennyskorvausta tehtyjen tuntien mukaisessa suhteessa. Järjestelmällä kautta tulevat korvatuksi myös arkipyhät.
Työehtosopimuksen päivärahat ovat aikarajoiltaan korkeammat ja euromääriltään pienemmät kuin Verohallinnon kustannuskorvauspäätöksen säätämät enimmäispäivärahat. Käytännössä työehtosopimuksen säätämiä päivärahoja suurempien maksujen maksaminen ei ole kompensoinut lisien maksamatta jättämistä riitatilanteissa. Kuljetusalan henkilöstöhallintoa hoitavien kannattaa perehtyä ajoaikalain ja työehtosopimuksen määräyksiin ja noudattaa niitä, jotta kalliilta jälkimaksuilta ja muilta sanktioilta vältytään.
Logistiikka-alalla on tavallista, että kuljetuksia ketjutetaan ja hoidetaan alihankintaverkoston avulla. Näillä toimilla tasataan kapasiteettia ja vältetään tyhjiä paluukyytejä. Tilaajavastuulaki koskee kuljetusalan alihankintaa, joten päämies on velvollinen tarkastamaan alihankkijansa talousasiat säännöllisesti.
Kuljetusliiketoiminta on tänä päivänä erittäin hektistä ja vaatii sopeutumista kaikilta osapuolilta. Oikeiden investointiratkaisujen löytäminen sekä ajokalustosta ja henkilöstöstä huolehtiminen ovat keinoja joilla kuljetusliike menestyy tiukassa kilpailussa. Taloushallinnon lainalaisuuksien tunteminen ja oikea raportointi on sekin seikka, joka auttaa yritysjohtoa arvioimaan ja suunnittelemaan toimintaansa.
Ulkomailla toimivan kuljetusliikkeen täytyy ottaa huomioon monia asioita taloushallinnossaan verrattuna pelkästään kotimaassa toimivaan. Iso osa näistä liittyy arvonlisäverotukseen, etenkin kuljetusvälineistön korjauksiin ja tankkauksiin. Näiden suhteen haasteena on eri maissa toimivien yrityksien erilaiset käytännöt, vaikka samojen säännösten pitäisi olla voimassa koko Euroopan Unionin alueella.
Lähdettäessä Eurooppaan viemään suomalaisia tuotteita rekka-autolla ensimmäinen kirjanpidon tapahtuma on auton tankkaaminen. EU:n alueella tapahtuneista tankkauksista kuljetusliike saa kyseisen maan arvonlisäveron sisältävän laskun tai kuitin. Yhtiö ei pysty vähentämään laskussa olevaa arvonlisäveroa kotimaan käytäntöjen tapaan. Toisen EU-maan arvonlisäveron voi hakea palautuksena kyseisen maan viranomaisille lähetettävällä hakemuksella. Lisäksi eri mailla on erilaiset käytännöt muun muassa arvonlisäveron palautuksen alarajaan liittyen ja siihen, miten mahdolliset virheelliset ilmoitukset korjataan. Eduksi on, että kuljetusliikkeen organisaatiossa on kyseisen maan kieltä osaavia, sillä monesti esimerkiksi viranomaisten lähettämät selvityspyynnöt ovat vain paikallisella kielellä.
Kirjaamiseen on kaksi eri tapaa: laskun sisältämä vero kirjataan suoraan saamisiin tai vaihtoehtoisesti saatu vero tuloutetaan haku-tai palautusvaiheessa. Jälkimmäinen tapa lienee järkevä summien ollessa pieniä. Veron kirjaaminen laskun maksuvaiheessa saamisiin antaa kirjanpidon raportteihin oikeammat tiedot. Kirjanpitoon voi olla järkevää perustaa oma kirjanpidon tili, jonne ulkomaan arvonlisäverosaamiset kirjataan. Arvonlisäverosaamisia kirjattaessa kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta siten, että kaikkea ulkomaan laskuihin sisältyvää arvonlisäveroa ei kirjata saamisiin. Voi olla, että kaikkea ei saada takaisin palautuksina ja alv-palautushakemusten käsittelyajat voivat olla pitkiä. Paljon ulkomailla tankkaavalla kuljetusliikkeellä voi olla taseessaan merkittävä määrä ulkomaan arvonlisäverosaamisia, mikä voi aiheuttaa ongelmia kuljetusliikkeen maksuvalmiuteen.
Matka jatkuu ja kuljettaja huomaa moottorissa vian, joka vaatii huoltoa. Mikäli kuljettaja kykenee tekemään huollon itse ja selviää pelkän varaosan ostamisella, tulisi kuljetusliikkeen saada arvonlisäverollinen tosite varaosasta. Kyseessä ei ole varaosan myyjän kannalta ns. yhteisömyynti, jolloin varaosa kuljetettaisiin toiseen EU-maahan ennen sen käyttöönottoa.
Varaosalaskujen osalta toimitaan arvonlisäveron palautuksen kanssa samalla tavalla kuin polttoainelaskujen kanssa. Mikäli rekka tarvitsee EU-alueella toimivan korjaamon palveluja, on arvonlisäverokäytäntö toisenlainen. Auton huoltaminen kuuluu niin sanotun käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden piiriin. Tällöin palvelujen myyntimaasäännösten mukaan arvonlisäveron maksaa ostaja. Tämä tarkoittaa, että kuljetuskalustoa huollettaessa yhteisön alueella olevassa korjaamossa, jolla on EU:n alv-tunniste eli VAT-tunnus, tulisi kuljetusliikkeen saada koko lasku varaosineen ilman arvonlisäveroa edellyttäen, että lasku sisältää työtä.
Lisäksi korjaamon tulee tehdä yhteisöpalvelumyynnin ilmoitus, jossa korjaamo raportoi suomalaisen kuljetusliikkeen VAT-tunnisteen ja tälle myydyn summan. Laskulla tulee olla lisäksi oikeanlaiset laskumerkinnät mm. asiakkaan, eli suomalaisen kuljetusliikkeen arvonlisäverotunniste, sekä maininta yhteisöpalvelumyynnistä.
Vaikka arvonlisäverodirektiivi koskee kaikkia EU-maita, varsin usein laskuilla voi olla virheellisesti arvonlisävero, vaikka kyseessä olisi oikeasti yhteisöpalvelu. Toisinaan lasku on virheellisesti käsitelty palvelumyyntinä, vaikka on ostettu pelkkiä varaosia. Mikäli kauppakumppanin kanssa toimiminen on säännöllistä, voi olla järkevää yrittää saada kumppani muuttamaan käytäntöään oikeaksi, vaikka se voi olla hankalaa. Muuten kannattaa kirjanpidossa käsitellä tositteet laskumerkintöjen mukaisesti. Muutoin eri maiden viranomaisten ristiin tarkastaessa eri yritysten arvonlisäveroilmoituksia saattaa tulla turhia selvityspyyntöjä.
Kun auto on saatu huollettua, matka voi jatkua. Matkan varrella Suomesta poikkeavia kustannuksia ovat ainakin toistaiseksi tiemaksut. Nämä voivat olla arvonlisäverollisia tai verottomia riippuen eri maiden säännöksistä. Lisäksi ulkomailla toimiva kuljetusliike voi joutua maksamaan erilaisia viranomaismaksuja. Tiemaksuihin ja mahdollisiin muihin kuluihin liittyvän arvonlisäveron voi yrittää saada palautuksena jo aiemmin mainitulla hakumenettelyllä.
Nyt rekka on saatu tankattua ja huollettua ja tavara on löytänyt perille. Mahdolliset tiemaksut on myös maksettu. On aika lähettää kuljetuksesta lasku. Mikäli asiakas on suomalainen yritys tai kuluttaja, on lähetettävä lasku normaali Suomen arvonlisäveron sisältävä lasku, jonka arvonlisäveron kuljetusliike tilittää normaalisti Suomen veroviranomaisille.
Mikäli kuljetus suuntautuu EU:n ulkopuolelle, kuljetuksesta annetaan asiakkaalle arvonlisäveroton lasku huolimatta siitä, että asiakas olisi suomalainen yritys. Mikäli asiakas on EU-alueella toimiva VAT-tunnuksellinen yritys, siirrytään käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden piiriin. Menettely on sama kuin korjaamopalveluja ostettaessa. Tällöin laskussa ei ole arvonlisäveroa ja siinä tulee olla ostajan VAT-tunnus ja maininta että kyseessä on EU-palvelumyynti. Lisäksi kuljetusliikkeen tulee tehdä myynnistä arvonlisäveron yhteenvetoilmoitus.
Kun kuljetusliike on saanut kuorman purettua voi olla seuraavan kuljetuksen vuoro. Mikäli rekka ei palaakaan tyhjänä Suomeen, vaan jatkaa kuljetuksia toisessa EU-maassa kyseeseen voi tulla sovellettavaksi ns. kabotaasisäännökset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuljetusliike voi tehdä kolme lisäkuljetusta seitsemän päivän sisällä kansainvälisen kuljetuksen päättymisestä ennen rajalle palaamista.
Kuljetusalalla erilaiset sakot ja sanktiot ovat hieman yleisempiä kuin muilla aloilla. Tyypillisimpiä ovat pysäköintivirhemaksut, ylinopeussakot, ylikuormamaksut, piirturirikkomukset, ajoaikasäännösten rikkomisesta tulevat sanktiot jne. Sanktiot ovat seuraamuksia säännösten rikkomisesta, joten niihin liittyy tuloverotuksessa vähennyskelvottomuuksia. Verotuksen säännöksiä pohdittaessa on ensin ratkaistava, kenelle kustannus kuuluu.
Ensinnä on syytä varmistaa, kuka on saanut tämän ”rangaistuksen” eli kenen maksettavaksi maksu kuuluu. Kuljettajalle voidaan määrätä tieliikennesäännösten rikkomuksista johtuvia sakkoja ja maksuja. Jos yritys päättää maksaa kuljettajalle määrätyt sakot, tulee ne käsitellä kuljettajan veronalaisena etuutena, samalla tavoin kuin luontoisedut. Maksuja voidaan määrätä myös yritykselle. Mikäli ”syylliseksi” todetaan yhtiö, on maksu kirjanpidollisesti yhtiön kulua, toki verotuksessa tällaiset maksut ovat vähennyskelvottomia. Lain perusteluissa todetaan, että lainvastaisen teon johdosta määrättyjen taloudellisten seuraamusten vähentämistä tuloverotuksessa ei voida pitää asianmukaisena. Kirjanpitäjän on hyvä huomata tällaiset vähennyskelvottomat erät ja ohjata yritysjohtoa niiden oikeanlaiseen käsittelyyn.
Lähteet:
Tilisanomat, 2/2018. Colliander, T. & Koponen, S. Kuljetusalan mutkainen taloushallinto.
Tilisanomat, 2/2018. Colliander, T. & Koponen, S. Ulkomailla toimiva kuljetusliike – lisää mutkia matkaan
Hyvää ja iloista vapun aikaa kaikille, nautitaan kauniista keväästä!
Tämä blogiteksti jatkaa korona-aikaan liittyvien yritys- ja henkilöverotuksen kysymysten käsittelyä. Lue myös ensimmäinen osa: Korona & verotus osa 1/3: Koronatuet ja yhteisöjen verotuksen poikkeusjärjestelyt ja toinen osa: Korona & verotus 2/3: Maskien ja koronatestien vähennyskelpoisuus.
Verohallinnon luontoisetupäätöstä on muutettu väliaikaisesti 31.12.2020 asti.
Ravintoetua voi käyttää aterian maksamisen lisäksi sen kuljettamisesta aiheutuvien kulujen kattamiseen. Ravintoedun määrään ja muihin ehtoihin ei ole tehty muutoksia. Työnantaja voi tarjota ravintoetuna enintään 10,70 euroa jokaista työssäolopäivää kohti.
Ruokakaupat ovat ottaneet myyntiin ravintoloiden valmistamia mukaan otettavia ruoka-annoksia. Ravintolan kaupalle myyntiin valmistama valmis ruoka-annos voidaan rinnastaa kaupan palvelutiskiltä ostettuun Take Away -annokseen. Sen voi siten maksaa ravintoedulla.
Työntekijä ei voi käyttää kuin yhden ravintoedun per päivä eli hän ei voi maksaa useamman päivän lounaita samana päivänä.
Kaikki palkansaajat saavat automaattisesti 750 euron tulonhankkimisvähennyksen. Jos työntekijällä on kuluja tätä enemmän, ne voi ilmoittaa tulonhankkimismenoina veroilmoituksessa.
Työhuonevähennys voidaan tehdä kaavamaisena työhuonevähennyksenä tai työtilasta aiheutuneina todellisina kuluina (esim. kalusteet), ei molempina.
Jos työntekijä lainaa työnantajalta kalusteita työkäyttöön eli niiden omistus säilyy työnantajalla, niistä ei synny työntekijälle veronalaista etua. Jos työnantaja hankkii työhuoneen kalusteita työntekijän omistukseen, kalusteiden käypä arvo on työntekijälle palkkaa, jonka työnantaja ilmoittaa tulorekisteriin.
Jos työntekijä tekee osan viikosta etätyötä, hän voi vähentää matkakuluina asunnon ja työpaikan väliset kustannukset vain niiltä päiviltä, jolloin hän käy työpaikalla.
Myös etätyöpäivät ovat tavallisia kotimaan työssäolopäiviä, joten silloin voi käyttää normaalisti työnantajan antamaa ravintoetua, esimerkiksi lounasseteleitä tai sähköisiä maksuvälineitä.
Jos työnantajan kanssa on sovittu, että työntekijä saa pitää esimerkiksi luontoisetuauton ja puhelimen myös lomautuksen aikana, edut arvostetaan luontoisetupäätöksen mukaisesti ja ne verotetaan työntekijän palkkana.
Pelkästä luontoisedusta ei voi toimittaa ennakonpidätystä. Tällöin palkasta maksetaan vain työnantajan sairausvakuutusmaksu. Jos työntekijä on saanut jossain kuussa pelkästään luontoisedun, mutta hänelle maksetaan vielä saman vuoden aikana rahapalkkaa, luontoisetu on otettava huomioon myöhemmin maksettavan rahapalkan ennakonpidätystä toimitettaessa.
Työntekijälle ei synny lomautusaikana veronalaista etua, jos hän maksaa eduista vähintään niiden luontoisetuarvoa vastaavan määrän. Etu on tällöinkin ilmoitettava tulorekisteriin.
Työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota henkilökuntaetuja lomautuksen aikana (pois lukien lakisääteinen työterveyshuolto). Jos työnantaja kuitenkin tarjoaa henkilökuntaetuja lomautetulle työntekijöille, etu on verovapaa samoin edellytyksin kuin työskenneltäessäkin.
Jotta esimerkiksi autoetua ei muodostu, auto ei saa olla työntekijän hallussa lomautuksen aikana. Pelkkä auton käyttämättömyys ei poista luontoisetua. Autoetu voidaan jättää huomioon ottamatta vain silloin, jos auto ei ole lomautuksen aikana palkansaajan hallussa/käytettävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että työsuhdeauto tulee palauttaa työnantajalle. Jos autoa ei ole kuitenkaan poikkeusolosuhteissa mahdollista palauttaa työnantajalle, riittää, että työntekijä palauttaa auton avaimet työnantajalleen.
Kolmiosainen Korona & verotus -blogisarjamme päättyy toistaiseksi tähän.
Lähteet:
Verohallinto, 15.3.2021. Etätyö ja vähennykset
Verohallinto, 1.9.2020. Koronatilanne: Verohallinto tukee yrityksiä – lue ohjeet
Verohallinto, 13.11.2020. Korona – ohjeita henkilöasiakkaiden veroasioiden hoitamiseen
Verohallinto, 19.8.2020. Verohallinnon päätös vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista annetun päätöksen väliaikaisesta muuttamisesta
Olemme pääsiäistauolla pe 2.4. – ma 5.4.2021 ja palvelemme jälleen tiistaista 6.4. alkaen.
Pääsiäinen on kristinuskon vanhin juhla. Tiesitkö, että anglosaksisissa maissa pääsiäistä on aikoinaan vietetty kevään jumalan (Eostra, vrt. Easter, pääsiäinen) kunniaksi? Jumalan uskottiin tulevan pääsiäisen aikaan maan päälle jäniksen muodossa ja munivan värillisiä munia. Munia on pidetty kautta aikain eri puolilla maailmaa hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuvana.
Viettääpä pääsiäistä hengellisenä juhlana tai yleisesti kevään juhlana, suomalaisen pääsiäisperinteen tunnusmerkit – kuten mämmi, pääsiäismunien maalaaminen, pajunvitsoilla virpominen ja rairuohon kasvattaminen – lienee tuttuja itse kullekin.
Hyvää pääsiäisen aikaa!
Tämä blogiteksti jatkaa korona-aikaan liittyvien yritys- ja henkilöverotuksen kysymysten käsittelyä: tässä osassa käsitellään maskien ja koronatestien verovapautta.
Lue myös ensimmäinen osa Korona & verotus osa 1/3: Koronatuet ja yhteisöjen verotuksen poikkeusjärjestelyt.
Työnantaja voi antaa työntekijälle verovapaasti yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ehkäiseviä suojavälineitä, kuten kasvomaskeja, työtä varten. Työnantaja voi vähentää työtä varten annettujen maskien kustannukset verotuksessa. Koska tällaiset työnantajan antamat suojavälineet voidaan verotuksessa myös rinnastaa työnantajan järjestämään ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon, ei verovapauden tai vähennyskelpoisuuden kannalta ole merkitystä sillä, käyttääkö työntekijä suojavälineitä myös muuna aikana, kuten esimerkiksi kodin ja työpaikan välisellä matkalla.
Jos työnantaja katsoo, että poikkeusoloissa testaaminen on työtehtävien kannalta tarpeellista, työnantaja voi maksaa työntekijän koronatestin suoraan testin tehneelle lääkärikeskukselle tai kuittia vastaan työntekijälle verovapaasti. Työnantaja voi vähentää työtehtävien kannalta tarpeellisen koronatestin kustannukset verotuksessa, ja mahdollisesti työnantajayhtiölle testin kustannusten perusteella korvattava määrä on työnantajan veronalaista tuloa.
Samaa käytäntöä sovelletaan yhtiössä työskentelevän omistajayrittäjän koronatestiin, jos myös muiden mahdollisten työntekijöiden testaamisen kustannukset korvataan vastaavalla tavalla. Yksityinen elinkeinon- tai maataloudenharjoittaja voi vastaavin edellytyksin vähentää oman koronatestin kustannukset elinkeinotoiminnan tai maatalouden verotuksessa. Verovapauden tai vähennyskelpoisuuden kannalta ei ole merkitystä työnantajan (tai elinkeinonharjoittajan tai maataloudenharjoittajan itselleen) muutoin järjestämän työterveyshuollon laajuudella.
Työnantaja ei voi antaa kasvomaskeja työntekijän perheenjäsenten käyttöön eikä korvata perheenjäsenten koronatestejä verovapaasti. Kyse on perheenjäsenten elantomenoista.
Jos työnantaja ei tarjoa maskeja: työntekijä voi vähentää työmatkalla ja työssä käyttämänsä maskit verotuksessa. Jos työntekijä käyttää maskia joukkoliikenteessä kodin ja työpaikan välisillä matkoilla ja ostaa maskit itse, hän voi vähentää maskien kustannukset verotuksessa matkakuluina. Vähennyksen määrä on kaksi euroa jokaiselta päivältä, jona työntekijä tekee vähennykseen oikeuttavan matkan Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen 13.8.2020 antaman suosituksen jälkeen. Jos työntekijä käyttää työssään maskia eikä työnantaja tarjoa sitä, vaan työntekijä hankkii maskin itse, maskikulut voi vähentää verotuksessa tulonhankkimiskuluina.
Omavastuu kodin ja työpaikan välisissä matkakuluissa sekä tulonhankkimisvähennys ovat kumpikin 750 euroa. Veroilmoituksessa ilmoitetaan kustannusten kokonaismää, josta ei ole vähennetty omavastuuosuutta.
Blogisarjamme kolmas ja viimeinen osa käsittelee luontoisetuja ja etätyöskentelyä.
Lähteet:
Verohallinto, 15.3.2021. Etätyö ja vähennykset
Verohallinto, 1.9.2020. Koronatilanne: Verohallinto tukee yrityksiä – lue ohjeet
Verohallinto, 13.11.2020. Korona – ohjeita henkilöasiakkaiden veroasioiden hoitamiseen
Verohallinto, 19.8.2020. Verohallinnon päätös vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista annetun päätöksen väliaikaisesta muuttamisesta
Näin veroilmoitusten jättöaikaan pohditaan menneen ja oletettavasti myös kuluvan vuoden osalta korona-ajan tuomia uudenlaisia menoja sekä niiden vähennyskelpoisuutta. Voiko verot jättää maksamatta koronatilanteen aiheuttamien maksuvaikeuksien vuoksi? Ovatko työnantajan ostamat maskit työntekijöille vähennyskelpoisia? Käykö lounasseteli ravintoloiden ja ruokakauppojen take away -ruokiin? Kuinka luontoisetuja verotetaan lomautuksen aikana? Mitä muuta olisi hyvä huomioida? Näitä kysymyksiä pohditaan seuraavissa blogiteksteissämme. Joissakin kohdissa ohjeet on jaettu yritysten (yhteisöjen) ja henkilöasiakkaiden verotukseen omina tarkasteluinaan.
Jos yrityksesi tulot ovat pienentyneet koronan takia, ennakkoveroa kannattaa muuttaa. Voit hakea muutosta useamman kerran vuodessa. Myös ennakkoveron maksukuukausiin voi hakea muutosta. Ennakkoveroa voidaan nyt poikkeuksellisesti alentaa omalla ilmoituksellasi ilman välitilinpäätöstä tai muita kirjallisia selvityksiä. Jos ennakkoverosi ovat jo erääntyneet, hae maksujärjestelyä.
Voit tarvittaessa hakea yrityksen tuloveroilmoitukselle ja kiinteistöverotusilmoitukselle lisäaikaa. Lisäaika voidaan myöntää, jos sinulla on erityinen syy, esimerkiksi sairastuminen (vapaamuotoinen selvitys riittää), jonka vuoksi olet estynyt antamaan ilmoituksen määräajassa. Huomaa, että hakemuksen tulee olla Verohallinnossa viimeistään veroilmoituksen määräpäivänä.
Verohallinto on nopeuttanut arvonlisäveroilmoitusten käsittelyä. Arvonlisäveron tai muiden oma-aloitteisten verojen ilmoituksille ei ole mahdollista myöntää lisäaikaa. Muistathan antaa ilmoituksen, vaikka yritykselläsi ei olisi ollut arvonlisäverollista toimintaa (ilmoita tällöin: Ei toimintaa verokaudella). Myöhässä annetuille ilmoituksille määrätään myöhästymismaksu. Jos yrityksellä on ilmoituksia antamatta, yritys ei voi päästä maksujärjestelyyn.
Maksun viivästyskorot voidaan erityisestä syystä jättää perimättä esimerkiksi silloin, jos sairaus on estänyt maksamisen eräpäivänä. Voit tehdä asiasta pyynnön OmaVerossa.
Autoverolle ja valmisteverolle ei voi hakea maksujärjestelyä, mutta voit hakea maksunlykkäystä. Näin haet autoveron maksunlykkäystä ja näin valmisteveron maksunlykkäystä.
Koronan aiheuttamien vaikeuksien vuoksi veroja ei voi jättää maksamatta eikä veron määrään, eräpäiviin, viivästyskorkoihin tai muuhun maksamiseen ole tullut muutoksia.
Tarkista OmaVerosta, onko sinulla veroja maksettavana. Maksuvaikeuksissa voit hakea maksujärjestelyä.
Elinkeinotoiminnan menojen kattamiseksi maksettavat rahalliset tuet ja avustukset ovat saajalleen eli yritykselle tai yrittäjälle veronalaista tuloa (EVL 4 §). Saatu tuki tai avustus kirjataan yrityksen kirjanpitoon. Yrityksen on ilmoitettava tuet myös veroilmoituksessa.
Suoriteperusteisessa verotuksessa tuki tai avustus on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena (EVL 19 §). Yritysten saamat yleistuet ja avustukset jaksotetaan pääsääntöisesti tukipäätöksen tekopäivän mukaan. Kohdennetut koronatuet, joiden saaminen edellyttää kustannusten syntymistä, jaksotetaan samassa tahdissa syntyvien kustannusten kanssa.
Maksuperusteisessa verotuksessa tuki tai avustus on sen verovuoden tuloa, jonka aikana se maksetaan (EVL 27 a §).
Seuraavissa blogiteksteissä käsitellään mm. maskien ja koronatestien vähennyskelpoisuutta sekä luontoisetuja ja etätyöskentelyyn liittyviä vähennyksiä.
Lähteet:
Verohallinto, 15.3.2021. Etätyö ja vähennykset
Verohallinto, 1.9.2020. Koronatilanne: Verohallinto tukee yrityksiä – lue ohjeet
Verohallinto, 13.11.2020. Korona – ohjeita henkilöasiakkaiden veroasioiden hoitamiseen
Verohallinto, 19.8.2020. Verohallinnon päätös vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista annetun päätöksen väliaikaisesta muuttamisesta
Oikeudenkäyntikuluista osa on vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja ja osa taas vähennyskelvottomia elantomenoja. Jos oikeutta käydään tulon hankkimiseksi tai säilyttämisestä, menot saa vähentää, kirjoittaa Veronmaksajain Keskusliiton verojuristi Harri Rajala Taloustaidossa 2/21.
Tuloverotuksessa on lakiin kirjattuna periaatteena, että veronalaisista tuloista saa vähentää niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Ei ole väliä, onko kyseinen veronalainen tulo ansiotuloa vai pääomatuloa. Sama periaate soveltuu molempiin. Vastaavasti muut menot kuten myös verovapaan tulon hankkimiseen liittyvät kulut ovat vähennyskelvottomia elantomenoja.
Oikeudenkäyntikuluja ovat henkilölle esimerkiksi oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kulut. Myös välimies- tai sovittelumenettelystä aiheutuneet kustannukset rinnastetaan tuomioistuinkäsittelystä aiheutuneisiin oikeudenkäyntikuluihin. Oikeudenkäyntikuluista osa on vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja ja osa taas vähennyskelvottomia elantomenoja. Jos oikeutta käydään tulon hankkimiseksi tai säilyttämisestä, menot saa vähentää. Vaikka jutun häviäisi kulut saa vähentää, jos kyse on tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä.
Häviäjä joutuu usein maksamaan myös voittajan oikeudenkäyntikuluja. Myös toisen puolesta maksetut kulut saa vähentää samoin perustein kuin omat kulut. Vastaavasti, jos voittaa jutun ja häviäjä korvaa kulut, voittaja ei vähennä mitään, koska kulut eivät jää voittajan rasitteeksi. Vakuutusyhtiön korvaamia kuluja ei voi myöskään vähentää.
Työsuhteeseen liittyy monenlaisia potentiaalisia riidan aiheita. Jos samalla oikeusprosessilla pyritään saamaan sekä veronalaisia että verovapaita tuloja, esimerkiksi laittomasta irtisanomisesta veronalaista korvausta ja tasa-arvolain rikkomisesta verovapaata hyvitystä, on oikeudenkäyntikulut jaettava kyseisten tulojen suhteessa vähennyskelpoisiin ja vähennyskelvottomiin.
Kaikki työsuhteeseen liittyvät oikeudenkäyntikulut eivät kuitenkaan ole työntekijälle vähennyskelpoisia verotuksessa. Riidan aiheen pitää liittyä työntekijän veronalaisen tulon hankintaan. Jotkut työnantajan maksettavaksi määrättävät korvaukset ovat verovapaita. Niiden saamisesta aiheutuneet kulut eivät ole vähennyskelpoisia.
Oikeusprosessin lopputulos ei ratkaise vähennysoikeutta. Vaikka häviäisi, kulut voi vähentää, jos niillä on yritetty saada veronalaisia tuloja. Jos vastapuoli tai vakuutusyhtiö korvaa kulut niitä ei voi itse vähentää.
Normaalisti yksityishenkilöillä ja esimerkiksi palkansaajilla kulut vähennetään sinä vuonna, kun ne oikeasti maksetaan. Näin on tyypillisesti toimittu tuloverotuksessa myös oikeudenkäyntikulujen osalta. Verohallinnon tuoreessa aihetta käsittelevässä ohjeessa (D:no VH/1515/00.01.00/2020) todetaan kuitenkin, että oikeudenkäyntikulut voisi vähentää tuloverotuksessa vasta lainvoimaisen tuomion saamisen jälkeen, vaikka kulut olisikin maksettu oikeudenkäyntiprosessin aikana. Näin ollen maksetut oikeudenkäyntikulut tulevat verotuksessa vähennettäviksi sinä verovuonna, kun tuomioistuin on antanut lainvoimaisen tuomion ja kulujen korvausvelvollisuus on ratkaistu.
Lähteet:
Rajala, Harri. Taloustaito, 1.3.2021 (2/21). Oikeudenkäyntikulut verotuksessa – miten käy, kun palkansaaja käräjöi työnantajansa kanssa?
Taloushallintoliitto muistuttaa uutisessaan 16.2.2021 siitä, että Verohallinto voi nyt kuitata yritykselle tulevia veronpalautuksia myös arvonlisäveron takaisinlainauksessa sovittujen maksuerien lyhennyksiksi. Laki esti kuittauksen 31.12.2020 saakka, mutta enää veronpalautusta ei makseta yritykselle takaisin, jos sitä voidaan käyttää takaisinlainauksessa syntyneiden maksuerien suorituksiksi.
Arvonlisäverotuksen takaisinlainauksesta säädettiin kesäkuussa 2020 yhdeksi keinoksi yrityksille turvata rahoituksen saatavuus koronatilanteen vuoksi. Takaisinlainaus toteutettiin veronkantolain mukaisena maksujärjestelynä. Takaisinlainaus kohdistui tammi-maaliskuussa erääntyneisiin ja maksettuihin arvonlisäveroihin silloin, kun yritys oli arvonlisäveroilmoittamisen osalta ns. kuukausimenettelyssä.
Säännökset arvonlisäveron takaisinlainauksesta otettiin veronkantolakiin (L 484/2020) sekä lakiin veronlisäyksestä ja viivekorosta (L 485/2020). Lainmuutosten jäljiltä Verohallinto lisäsi 24.6.2020 kiellon palautusten käytölle maksujärjestelyistä noudatettavasta menettelystä antamaansa päätökseen.
Kun yritys maksaa maksujärjestelyä suunnitelman mukaisesti ja kun palautuksia käytetään maksujärjestelyssä oleville veloille, maksujärjestely tulee itse asiassa nopeammin maksetuksi loppuun kuin mitä Verohallinto on alun perin edellyttänyt.
Mikäli yrittäjä haluaa edetä lyhennyssuunnitelman mukaisin rahavirroin Verohallintoon päin, se edellyttää häneltä tarkkuutta ja myös osaamista verovelvoitteiden sekä niihin kohdistettavien maksujen ja palautusten käytöstä. Jos yrittäjä pystyy selvittämään OmaVero-palvelun tiedoista, että palautusta on käytetty maksujärjestelyn erälle kokonaan tai osittain, hän voi mitoittaa erään kohdistettavan maksusuorituksensa palautuksen verran pienemmäksi. Optimoinnin pitäisi mennä kuitenkin oikein, sillä maksujärjestelyn erien maksupuutteet aiheuttavat maksujärjestelyn raukeamisen.
Eduskunta hyväksyi 22.6.2020 lakiesityksen arvonlisäveron takaisinlainauksesta. Siinä Verohallinto maksaa hakemuksesta takaisin yrityksen alkuvuonna (tammi-maaliskuussa) 2020 maksamat arvonlisäverot, ja niiden maksamisesta jälleen takaisin Verohallinnolle tehdään maksuohjelma.
Takaisinlainausta ei voinut hakea, mikäli yrityksellä oli veroja ulosotossa tai jos se oli laiminlyönyt veroilmoitusten antamisen. Takaisinlaina on vakuudeton luotto eli Verohallinto ei edellytä esimerkiksi takauksia lainan takaisinmaksamiseksi. Mikäli yritys ei pysty maksamaan lainaa takaisin, maksuohjelma peruuntuu ja ohjelmassa mukana olevat verot ovat heti perittävissä yritykseltä.
Takaisinlainatulle arvonlisäverolle peritään 2,5 prosentin suuruista korkoa. Korko on vähennyskelvoton yrityksen tuloverotuksessa. Laina poikkeaa siis normaalista pankkilainasta, jonka korko on yleensä yrityksen tuloverotuksessa vähennyskelpoinen. Osakeyhtiön verotuksessa korko vastaa 3,13 prosentin suuruista tuloverotuksessa vähennyskelpoista korkoa. Arvonlisäveron takaisinlainauksessa korko juoksee veron alkuperäistä eräpäivää seuraavasta päivästä lähtien, vaikka vero on ollut valtion kassassa, kun yritys on maksanut veron ajallaan eräpäivänä. Kun kyse on esimerkiksi 12.1.2020 erääntyneestä ja maksetusta arvonlisäverosta, korko lähtee juoksemaan eräpäivää seuraavasta päivästä tammikuussa, vaikka Verohallinto olisikin palauttanut veron hakemusten perusteella vasta heinäkuun 2020 aikana.
Lähteet:
Taloushallintoliitto, 22.6.2020. Yritys voi lainata takaisin alkuvuonna maksamansa arvonlisäveron – ota huomioon nämä asiat
Taloushallintoliitto, 16.2.2021. Arvonlisäveron takaisinlainaus – veronpalautukset voidaan nyt kuitata maksuerien lyhennyksiksi
Yrityksen autokulujen vähennyskelpoisuus on teema, joka nousee aika ajoin – ja viimeistään tilinpäätösaikaan – esiin yrityksissä, joissa käytetään henkilöautoja sekä työ- että yksityisajoon. Deloitte Oy:n arvonlisäveroasiantuntija Petri Salomaa pui Tilisanomissa 01/21 henkilöautojen vähennyskelpoisuuden ja -kelvottomuuden tiukkaa linjausta korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisun 20.11.2020/4250 pohjalta. Henkilöautojen vähennyskelpoisuutta koskee arvonlisäverolain (AVL) 114 §:n säännös, jolla on tiukka soveltamiskäytäntö. Kunnes tilanteita toisin ratkaistaan, vähennyskelpoisuuden edellytykset ja tiukat rajaukset kannattaa ottaa tosissaan.
Tapauksessa kyseessä ollut A Oy harjoitti sähkönsiirtotoimintaa. Yhtiöllä oli sähkönsiirron vikapäivystystä varten henkilö- ja pakettiautoiksi rekisteröityjä ajoneuvoja. Asiassa saadun selvityksen mukaan ajoneuvoja käytettiin yhtiön vikapäivystykseen liittyvien ajojen lisäksi yhtiön työntekijöiden päivystysaikana tapahtuviin henkilökohtaisiin ajoihin, kuten kaupassa käyntiin. Tällainen ajoneuvojen käyttö vikapäivystyksessä mahdollisti yhtiön mukaan mahdollisimman nopean valmiuden vastata vikatilanteisiin.
KHO totesi ratkaisussaan, että AVL 114 §:n henkilöautoja koskevasta vähennysoikeuden rajoituksesta seuraa, että henkilöauton vähäinenkin yksityiskäyttö estää vähennyksen tekemisen. KHO katsoi – toisin kuin hallinto-oikeus valituksenalaisessa ratkaisussaan –, että siltä osin kuin ajoneuvoja käytettiin päivystysaikana yhtiön työntekijöiden henkilökohtaisiin ajoihin, ajoneuvot eivät olleet yhtiön vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Yhtiöllä ei näin ollen ollut oikeutta vähentää henkilöautojen hankintaan ja käyttöön liittyviin kustannuksiin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin eikä pakettiautojen vastaaviin kustannuksiin sisältyviä arvonlisäveroja siltä osin kuin pakettiautoja käytettiin työntekijöiden yksityisajoihin.
Arvonlisäverolain 114 §:n mukaan vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee mm. henkilöautoja tai niihin tai niiden käyttöön liittyviä tavaroita ja palveluja. Säännöksen 2 momentin mukaan kyseisen vähennysoikeuden rajoitus ei kuitenkaan koske ajoneuvoa, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen, eikä henkilöautoa, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Verotus- ja oikeuskäytännössä säännöksen sanamuodon mukaista yksinomaan vähennyskelpoisen käytön vaatimusta on sovellettu pääosin tiukasti ja vähäinen, yksittäinenkin vähennyskelvoton käyttö on tehnyt kyseessä olevasta henkilöautosta ja sen hankinta- ja käyttökuluista kokonaan vähennyskelvottomia.
KHO:n ratkaisu vahvistaa tätä tulkintaa entisestään. Henkilöauton käsittely vähennyskelpoisena edellyttääkin käytännössä näyttöä – tyypillisesti ajopäiväkirjaa – siitä, että autoa on käytetty yksinomaan vähennyskelpoisiin tarkoituksiin.
Edellä mainittu tiukka vähennysoikeuden rajoitus ei koske pakettiautoja. Pakettiautoihin kohdistuvista kustannuksista voidaan tehdä vähennys AVL 117 §:n mukaisesti vain siltä osin kuin autoa on käytetty vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
KHO:n ratkaisun jälkeen on myös selvää, että keskusverolautakunnan vuonna 2017 antamaa toisen suuntaista ennakkoratkaisua (KVL:2017/49), jonka KHO pysytti, tulee tulkita suppeasti. Kyseessä olevassa ratkaisussa pelastuslaitoksen henkilökunnan pelastusajoneuvoilla varallaolon aikana suorittamien pakottavien henkilökohtaisten ajojen katsottiin liittyvän kiinteästi pelastuslaitoksen lakisääteisten tehtävien hoitamiseen ja hälytysvalmiuden ylläpitoon mahdollistaen varallaolojärjestelmän olemassaolon. Yksityisajot tapahtuivat siten työn luonteen ja vaatimusten vuoksi sellaisissa erityisissä olosuhteissa, joiden perusteella ajoneuvoihin liittyviin hankintoihin sisältyvät kustannukset eivät olleet vähennyskelvottomia siltä osin, kuin ajoneuvot olivat henkilöautoja.
Lähteet:
Arvonlisäverolaki 30.12.1993/1501.
Tilisanomat, Petri Salomaa, 8.1.2021. Henkilö- ja pakettiautojen yksityiskäytön vaikutus vähennyskelpoisuuteen.
Tällä kertaa blogissamme halusimme huomioida luontoisetuihin liittyviä kysymyksiä ja vastauksia. Toivottavasti näistä on apua sinullekin!
Kysymys: Minulla on autoetuauto, joka on otettu käyttöön vuonna 2019. Ajoin työsuhdeautollani vuonna 2020 yksityisajoja vain 9 000 kilometriä. Normaalisti kilometrejä on kertynyt 18 000. Olen ollut koronan takia etätöissä yhdeksän kuukautta vuonna 2020. Voinko saada verohyötyä vähäisten ajokilometrien ansiosta? Pitääkö minun lähettää ajopäiväkirja verottajalle?
Verojuristi Georg Rosbäck vastaa:
Voit vaatia autoedun arvon alentamista vuoden 2020 verotuksessasi nyt keväällä annettavalla veroilmoituksella. Jos työnantajasi on laskenut autoetusi arvon kaavamaisesti olettaen, että ajat yksityisajoa 18 000 kilometriä vuodessa, saat verotuksessa hyötyä, kun autoetusi arvo lasketaan todellisuudessa ajettujen 9000 kilometrien mukaan.
Jos autoetusi on vapaa autoetu, vähennetään alennusta laskettaessa ansiotuloistasi 18 senttiä jokaisesta kilometristä, jonka yksityisajosi alittavat 18 000 kilometriä. Käyttöetuautolla vähennys on 7 senttiä kilometriltä.
Ansiotuloistasi voidaan siis vähentää joko 1 620 euroa tai 630 euroa riippuen siitä, onko sinulla vapaa autoetu vai käyttöetuauto. Verovaikutus riippuu tulotasostasi. Karkeasti ottaen verovaikutus on oman lisäveroprosentin luokkaa ansiotuloista vähennettävästä määrästä.
Etätyöskentelyssä yksityisajokilometrejä ei yleensä synny niin paljon, koska asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa ei taiteta niin usein. Ihmisten liikkuminen on muutenkin vähentynyt korona-aikana vain kaikkein välttämättömimpään.
Autoedun arvon alentamista vaaditaan joko Omaverossa tai lomakkeella 50A. Vähennyksen saamiseksi sinun täytyy pystyä osoittamaan autolla vuoden aikana ajettujen yksityisajojen ja työajojen määrä. Säilytä ajopäiväkirja tai muu luotettava selvitys itselläsi. Verohallinto pyytää ne tarvittaessa nähtäväksi.
Uusien luontoisetupäätösten myötä on voinut polkupyöräetu alkaa kiinnostaa myös toiminimiyrittäjiä. Asiaa pohtivia auttanee alla Taloustaidosta 17.2.2021 poimittu verokeskustelu.
Verojuristi Harri Rajala vastaa:
Et voi. Liikkeen- tai ammatinharjoittajana et ole itse työntekijän asemassa omassa yrityksessäsi etkä kuulu yrityksesi henkilökuntaan. Sinulle itsellesi järjestetyn henkilökuntaedun kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa.
Jos sen sijaan osallistut työntekijöille järjestettyyn virkistys- ja harrastustoimintaan yhdessä työntekijöiden kanssa, kulut omasta osuudestasi eivät ole sinulle veronalainen etu.
Työttömyysturvan näkökulmasta luontoisedut ovat ansiotuloa, jolloin ne tietyissä tilanteissa voivat vaikuttaa perus- tai ansiopäivärahan suuruuteen lomautuksen aikana. Tämä määritellään korvauksia koskevissa säännöissä. Yksinkertaisin tilanne on, jos työntekijä on lomautettu kokoaikaisesti tai lomautus tapahtuu työviikkoa lyhentämällä. Silloin työsuhteeseen kuuluvat luontoisedut eivät vaikuta päivärahan suuruuteen.
Tilanne kuitenkin muuttuu, jos lomautus tapahtuu työpäivää lyhentämällä. Tällöin päivärahan suuruus määräytyy sovittelussa, johon vaikuttaa sovittelujakson aikana saatu ansiotulo mukaan lukien luontoisetujen verotusarvo. Lomautuksen aikaisilla ansiotuloilla on vaikutusta päivärahan suuruuteen silloin, jos ne ylittävät niin sanotun suojaosan. Jos sovittelujakso on kuukausi, suojaosa on 300 euroa. Korona-aikana suojaosa on nostettu väliaikaisesti 500 euroon vuoden 2020 loppuun.
Soviteltua ansiopäivärahaa maksettaessa täydestä ansiopäivärahasta vähennetään 50 prosenttia sovittelujakson aikana saadun ansiotulon (mukaan lukien siis myös luontoisedut) siitä osasta, joka ylittää suojaosan.
Esimerkki: Marjan soviteltu ansiopäiväraha
”Ansiopäiväraha sovitellaan myös siinä tilanteessa, että kokoaikaisesti lomautetulla työntekijällä on lomautusjakson aikana tuloa sivutoimisesta yritystoiminnasta tai osa-aikatyöstä toiselta työnantajalta”, Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön kouluttaja Noora Partanen sanoo.
Jos lomautettu työntekijä ei ole oikeutettu ansiopäivärahaan, hänellä on yleensä mahdollisuus saada Kelan peruspäivärahaa. Myös Kelan korvauksen määrä pienenee, jos lomautuksen aikaiset ansiotulot ylittävät suojaosan.
Lähteet:
Taloustaito, 29.12.2020. Luontoisetu voi leikata lomautetun työttömyysturvaa.
Taloustaito, 16.2.2021. Työsuhdeauton ajokilometrit romahtivat – mitä vähennän verotuksessa?
Taloustaito, 17.2.2021. Polkupyöräetu toiminimiyrittäjälle – onko mahdollista?
Hyvä asiakkaamme,
tervetuloa lukemaan vuoden toista uutiskirjettämme! Konkurssi- ja perintälakiin sekä ulosottolainsäädäntöön on tehty koronatilanteen takia väliaikaisia muutoksia, ja useiden muutosten voimassaolo jatkuu yhä. Nyt helmikuun alussa konkurssilakiin palautui mahdollisuus hakea yritys konkurssiin, mikäli se ei velkojan maksukehotuksesta saa määräajassa maksettua velkaansa.
Tästä ja muista ajankohtaisista taloushallinnon uutisista voit lukea alla olevista linkeistä. Kysy aiheista tarvittaessa meiltä lisätietoa!
Valmiina auttamaan,
Ville & Jukka
0500 406 428 / 040 549 3273
Velkojen perintä yrittäjältä korona-aikaan
Korotettuja poistoja kannattaa käyttää verotuksessa harkiten
Asiakasyrityksen konkurssitilanteessa riskinä takaisinsaanti konkurssipesään
Luontoisetuihin muutoksia 2021 – polkupyöräetu, työmatkasuhdelippu ja sähköautojen veroetu
Pankkitilien evääminen haittaa yhä useamman yrityksen toimintaa
Korona-ajan merkittävimpiä muutoksia työelämään on ollut Työterveyslaitoksen vanhemman tutkijan Virpi Ruohomäen (15.6.2020) mukaan työntekijöiden erittäin nopea siirtyminen etätöihin. Henkilöstöhallinnon palveluita tarjoavan Nepton Oy:n mukaan etätöiden määrä harppasi jopa 656 %, kun Uusimaa eristettiin keväällä 2020, ja kun ravintoloita ja julkisia tiloja suljettiin, kasvu normaaliaikaan verrattuna oli jo 687 %. Dataa on kerätty lähes 400 yrityksen ja 50 000 työntekijän todellisista sähköisistä työaikakirjauksista. Työt ovat siis siirtyneet enenemässä määrin kotikonttoreille, vaan seuraavatko työtapaturmavakuutukset kotikynnyksen yli? Kuka korvaa, kun etätyöntekijä loukkaantuu taukojumpan aikana tai työkone hajoaa käsiin?
Takana oli kaksi tuntia Teams-kokouksia. Kun vuolassanainen kollega aloitti monologinsa, suljin kameran ja käytin tilaisuuden hyödykseni tekemällä rauhallisia venytyksiä ja jumppaliikkeitä. Perheen teini oli jättänyt reppunsa lojumaan lattialle. Kompastuin ja mursin oikean ranteen. Korvaako työnantajan vakuutus onnettomuutta?
Mistä korvattaisiin? Työnantajan työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta vapaa-ajan ryhmätapaturmavakuutuksesta tai etätyövakuutuksesta TAI työntekijän omasta yksityisestä tapaturmavakuutuksesta.
Lähdin etäpäivänä kauppaan ostamaan lounasta. Esimies soittaa omaan matkapuhelimeeni (työpuhelin jäi kotiin) ollessani matkalla. Puhelin putoaa kuralätäkköön ja mykistyy. Korvaako työnantajan vakuutus puhelimeni?
Mistä korvattaisiin? Työntekijän oma kotivakuutus korvaa yleensä tällaisen vahingon eikä työnantajan vakuutusta ei juuri käytetä.
Olen tehnyt pitkiä etätyöpäiviä koko koronan ajan. Ergonomia on ollut vähän niin ja näin, ja nyt alaselän kipu on käynyt lähes sietämättömäksi ja hartiat ovat pahasti jumissa. Korvaako työnantajan vakuutus nekin hoidot, joita ei ole tarjolla työterveyshuollossa?
Mistä korvattaisiin? Mikäli työnantaja on valinnut henkilöstölleen laajan työterveyden, fysioterapian saattaa saada työterveyshuollon kautta. Yksityisistä sairauskuluvakuutuksista ei yleensä korvata fysikaalista hoitoa, mutta vakuutusyhtiöt suosittelevat selvittämään asian tapauskohtaisesti.
Minulla on työnantajan hankkima läppäri, jolla teen etätöitä. Kun kytkin sen johdon jatkojohdolla pistokkeeseen, kone hajosi täysin. Myöhemmin paljastui, että jatkojohto oli viallinen. Voinko olettaa, että työnantaja on vakuuttanut työkoneet vai pitääkö minun selvittää tällaista omasta kotivakuutuksestani?
Mistä korvattaisiin? Jos työnantaja on vakuuttanut irtaimen käyttöomaisuuden vaihtelevilla paikoilla, siis myös etätöissä, korvausta voidaan hakea työnantajan esinevakuutuksesta myös kotona sattuneesta vahingosta. Vakuutuksen on oltava silloin riittävän laaja, toisin sanoen mukana on silloin myös ns. rikkovakuutus.
Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimuksen mukaan 90 prosenttia palkansaajista käyttää työssään digitaalisia sovelluksia, digilisaation voidaan siis sanoa läpäisseen suomalaisen työelämän. Valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön etätyösuosituksen vaikutusarvion mukaan valtiolla lähes 70 prosenttia ja työmarkkinoilla yleisesti 59 prosenttia teki keväällä etätöitä. Samaan aikaan sairauspoissaolot ovat vähentyneet etätyösuosituksen myötä yleisesti ainakin 30 prosenttia ja valtiolla lähes 50 prosenttia. Loogista – etätöissä kohdataan vähemmän ihmisiä ja altistutaan siten vähemmän flunssa- ja muille pöpöille. Sairastamisen ja työskentelyn rajat kotona hämärtyvät johtaen monen kohdalla töiden tekoon myös kipeänä. Sivujuonteena tarinassa: Työmatkojen väheneminen on tuonut säästöjä työnantajille, mutta kurittanut liikenteenharjoittajia, konferenssijärjestäjiä ja majoitustoimijoita. Kustannussäästön valtiolle arvioidaan olevan noin 100 miljoonaa euroa.
Lue lisää:
Taloustaito. Kirsi Riipinen, 22.1.2021. Kuka korvaa, kun etätyössä sattuu?
Tilastokeskus, tiedote 11.12.2019. Digilisaatio on läpäissyt suomalaisen työelämän.
Tilastokeskuksen Tieto&Trendit-blogi. Hanna Sutela, 26.10.2020. Etätyö vähentää sairauspoissaoloja – mutta lisää sairaana työskentelyä.
Työterveyslaitos. Virpi Ruohomäki, 15.6.2020. Miljoona suomalaista loikkasi etätöihin.
YLE Uutiset (STT), 24.10.2020. Valtiolla sairauspoissaolot vähentyneet lähes 50 prosentilla – tällaisia vaikutuksia laajalla etätyösuosituksella on ollut
Taloustaidossa 30.12.2020 nostettiin esille monia yrittäjiä sairastuessa kiinnostava kysymys, jonka haluamme jakaa teillekin.
Yrittäjä kysyy työterveyshuollon kuluista verotuksessa:
Olen yksityinen elinkeinonharjoittaja. Jos sairastun ja minun pitää päästä lääkäriin, jonotan terveyskeskuksessa tai käyn yksityisellä lääkäriasemalla.
Voiko yrittäjä vähentää verotuksessaan mitään sairauskuluja ilman, että on tehnyt sopimuksen työterveyshuollosta lääkäriaseman kanssa?
Verojuristi Juha Salmikivi vastaa:
Edellytyksenä vähennyksen myöntämiselle on, että yrittäjä on laatinut työterveyshuollon toimintasuunnitelman ja hänellä on sopimus työterveyshuollon palveluntarjoajan kanssa.
Verotuksessa vähennyskelpoisia yrittäjän oman työterveyshuollon kuluja ovat sellaiset kulut, jotka kuuluvat Kelan korvaamaan työterveyshuoltoon.
Kela korvaa työterveyshuollon kustannuksia vain, jos työpaikalla on tehty työterveyshuollon perusselvitys eli työpaikkaselvitys. Työpaikkaselvityksiä tekevät työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat.
Hammashoidon kustannukset eivät kuulu Kelan korvaamaan työterveyshuoltoon, joten yrittäjän oman hammashoidon kustannukset eivät ole miltään osin vähennyskelpoisia työterveyshuollon kustannuksia.
Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi tietysti hankkia palvelun myös terveyskeskukselta.
Yrittäjän oman työterveyshuollon kustannusten vähennyskelpoisuus edellyttää, että kulut ovat kohtuullisia yrittäjän työpanokseen nähden. Lisäksi vähentämisen edellytyksenä on, että yrittäjä tosiasiassa työskentelee yrityksessä ja vastaavat palvelut ovat tarjolla myös yrityksen työntekijöille. Yrittäjän oman työterveyshuollon kustannusten vähentäminen ei kuitenkaan edellytä, että yrityksessä työskentelee omistajan lisäksi muita työntekijöitä.
Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa palkkaa itselleen. Tällöin hän ei voi saada itseltään tuloverolaissa (69 §) tarkoitettuja verovapaita henkilökuntaetuja eikä siten voi järjestää itselleen työterveyshuoltoa sairauskuluvakuutuksella eikä vähentää vakuutusmaksuja elinkeinotoiminnan verotuksessa.
Lähtökohtana liikkeen- tai ammatinharjoittajan (toiminimi) kohdalla on, että hän ei voi saada verovapaita henkilökuntaetuja. Tämä perustuu siihen, että hän ei voi olla itsensä työnantaja eikä hän siksi voi maksaa itselleen palkkaa.
Poikkeuksen tästä säännöstä muodostaa kuitenkin työterveyshuolto. Liikkeen- tai ammatinharjoittaja voi verovapaasti järjestää itselleen työterveyshuollon, jonka kustannukset hän elinkeinotoiminnan verotuksessaan vähentää.
Jos liikkeen- tai ammatinharjoittajalla on työntekijöitä, hän voi kuitenkin olla mukana työntekijöitä varten järjestetyissä virkistys- ja harrastustoimintatilaisuuksissa yhdessä työntekijöiden kanssa. Tällöin aiheutuneet kustannukset ovat vähennyskelpoisia myös hänen itsensä osalta. Sen sijaan liikkeen- tai ammatinharjoittajan omaan käyttöön hankkimia liikunta- ja kulttuuriseteleitä ei voida verotuksessa vähentää.
Työterveyshuollon itselleen järjestäneistä yrittäjistä jopa yli puolella on mukana palvelussa myös sairaanhoito. Yrittäjä ostaa työterveyshuollon useimmiten itse valitsemaltaan yksityiseltä terveyspalveluyritykseltä, ilmenee Suomen Yrittäjien teettämästä Yrittäjien kuntabarometrista.
Työterveyshuollon järjestäminen yrittäjälle ei ole pakollista, mutta jos se järjestetään, vastaa työterveyshuolto sisällöltään ja korvauksiltaan työntekijöiden palvelua.
Erityisen merkittävä lisäys on tapahtunut yksinyrittäjillä: kun vuonna 2016 vain 18 prosenttia heistä järjesti itselleen työterveyshuollon, on luku nyt 39 prosenttia. Pelkästään ennaltaehkäisevä palvelu on käytössä 19 prosentilla ja laajempi myös sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto 20 prosentilla yksinyrittäjistä. Jos yrityksessä on työsuhteisia henkilöitä, on vähintään ennaltaehkäisevän työterveyshuoltopalvelun tarjoaminen heille pakollista. Kyselyn työnantajavastaajista 95 prosenttia ilmoitti myös tehneensä näin.
Kunta on velvollinen järjestämään alueellaan sijaitsevissa työ- ja toimipaikoissa työskenteleville työterveyshuoltopalvelut. Tämän velvoitteen kunta voi hoitaa eri tavalla: joko tuottamalla palvelut itse, kuntayhtymänä, kunnallisena liikelaitoksena tai hankkimalla sen yksityiseltä palveluntuottajalta. Kunta voi myös toteuttaa työterveyshuoltopalvelut yhteistyössä yksityisen työterveyspalvelujen tuottajan kanssa.
Kyselystä käy ilmi, että yrittäjät luottavat työterveyspalvelussa toisiin yrittäjiin:
Verohallinnon syventävissä vero-ohjeissa muistutetaan, etteivät työterveyshuollon palvelujen käyttämisestä yrittäjälle aiheutuvat matkakustannukset ole vähennyskelpoisia työterveyshuollon kustannuksia. Tällaisista matkoista aiheutuvat kustannukset ovat vähennyskelvottomia elantomenoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että työnantajan järjestämään vapaaehtoiseen terveydenhuoltoon kuuluvan hammashoidon kohtuullisia kustannuksia voidaan pitää verovapaana henkilökuntaetuna ja yhtiölle vähennyskelpoisena kuluna, vaikka Kela ei kustannuksista korvausta maksaisikaan.
Jäikö jokin mietityttämään? Soita meille 010 4232 000 ja kysy lisää!
Lue tekstit kokonaisuudessaan:
Taloustaito, 25.5.2018. Juha Salmikivi. Yrittäjä tai osakas: Näitä henkilöstöetuja voit saada verovapaasti
Taloustaito, 24.9.2020. Minna Petäinen. Yrittäjä järjestää työterveyshuollon yhä useammin myös itselleen
Taloustaito, 30.12.2020. Voiko yrittäjä vähentää työterveyshuollon kulut verotuksessa?
Verohallinto, 5.4.2018. Syventävät vero-ohjeet: Yrittäjän työterveyshuollon kustannukset verotuksessa.
Ero perreessä, jako tavarassa, tiedettiin sanoa jo menneellä vuosituhannella. Vaan onko sillä merkitystä, ollaanko avo- vai aviopuolisoita? Ero- ja avioitumistilastojen valossa kysymys lienee aina ajankohtainen.
Avioliitto päättyy aikanaan eroon tai puolison kuolemaan. Miten käy, jos jää tekemättä ositus eli viralliset paperit siitä, mikä osa puolisoiden omaisuutta kuuluu kullekin, kysyy Taloustaito 2.12.2019.
Avioliiton solmimisen myötä aviopuolisoille syntyy avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Kun avioliitto purkautuu, aviovarallisuussuhteet puretaan toimittamalla ositus, josta laaditaan osituskirja. Vasta sen jälkeen puolisot ovat valmiita aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Avioeron myötä aviopuolisot yleensä järjestävät ensimmäisenä asuntoasiansa. Yhteinen asunto myydään tai toinen puoliso lunastaa toisen osuuden, ottaa mahdolliset velat vastattavakseen ja maksaa toisen puolison ulos. Tässä tilanteessa on myös syytä laatia tarvittavat asiakirjat eli osituskirja. Osituskirja on määrämuotoinen asiakirja. Siitä tulee ilmetä osapuolet, avio-oikeuden alaiset varat ja velat sekä kuinka ne jaetaan, osapuolten allekirjoitukset ja todistajat.
Vaikka omaisuus eron jälkeen pidettäisiinkin yhteisomistuksessa, on syytä laatia osituskirja, jossa omistusoikeudet ja osuudet todetaan.
Myös lahjoitettaessa omaisuutta on otettava huomioon, onko omaisuus ollut avio-oikeuden alaista. Jos eronnut puoliso lahjoittaa kaiken omaisuutensa ja hänen ex-puolisonsa esittääkin ositusvaateen, pitäisi löytyä varoja, joilla maksaa tasingon.
Osituksen laatimiselle ei ole asetettu mitään määräaikaa. Sen vuoksi ositus voikin olla toimittamatta vuosikymmeniä. Mitä pikemmin avioeron jälkeen ositus toimitetaan, sitä helpompi on selvittää ositettavan omaisuuden määrä. Kun aikaa kuluu ja puolisot mahdollisesti avioituvat uudelleen, tilanne mutkistuu:
Osituksen puuttuminen voi vaikeuttaa yhteisenä kotina toimineen asunnon myyntiä, kuolleen puolison perinnönjakoa sekä uudelleen naimisiin menneen puolison avioeroa. Muista, että avio-oikeuden alaista omaisuutta myydessä, vuokratessa ja lahjoittaessa ex-puoliso voi vaatia omaa osuuttaan.
Puolison kuolema synnyttää surun lisäksi monia kysymyksiä lesken asemasta ja oikeuksista. Lesken vähimmäisoikeudet on määritelty laissa, mutta testamentin ja avioehtosopimuksen avulla lesken oikeuksia voidaan joko laajentaa ja supistaa. Lisäksi on muistettava, että lesken oikeudet ovat erilaiset sen mukaan, onko hän puolisoista köyhempi vai varakkaampi. Lesken asemaan vaikuttaa myös se, oliko perittävällä jälkeläisiä vai oliko hän lapseton. Entä miten perittävä oli selvittänyt omaisuuteen liittyvät asiat ex-puolison kanssa – tai ovatko ne edelleen selvittämättä? Tämäkin vaikuttaa lesken asemaan. (Taloustaito 10.8.2020.)
Joka toisella henkivakuutuksen ottaneella on oman henkivakuutuksen edunsaajana puoliso. Mikäli henkivakuutukseen ei ole kirjattu puolison nimeä, on hyvä tietää, että puolisomääritelmä koskee vain aviopuolisoa. Mikäli henkivakuutuksessa lukee vain avopuoliso, korvaus maksetaan kuolinpesälle. Lisäksi mahdollisissa erotilanteissa voi olla ajankohtaista päivittää henkivakuutuksen edunsaaja. (Taloustaito 23.5.2019.)
Taloustaito (4.6.2019) muistuttaa, että puolison kuoltua avolesken asumisoikeus pitää turvata testamentilla, mutta sekään välttämättä auta, mikäli testamentin tekijällä on lapsia. Mikäli avoparilla on yhteisiä lapsia tai testamentin tehneellä puolisolla on lapsia aiemmista suhteista, testamentilla voi määrätä avopuolisolle vain puolet omaisuudestaan. Toinen puolisko kuuluu rintaperillisille, jos he sitä vaativat. Jos asunto on ainoa perintö, avoleskellä ei ole tässäkään tapauksessa oikeutta jäädä asumaan yhteiseen asuntoon ilman lasten suostumusta.
”Yleensä pyritään välttämään tilannetta, jossa avoleski asuisi vainajan sukulaisten omistamassa asunnossa. Joissakin tilanteissa kannattaa silti miettiä, olisiko avopuolisolle järkevämpää määrätä testamentissa vain asunnon hallintaoikeus. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen, jos avoleski on jo iäkäs ja suhteet perinnön jättäjän rintaperillisiin ovat hyvät”, neuvoo Veronmaksajain Keskusliiton verojuristi Tero Hämeenaho.
Avioliitossa leskellä on lakiin perustuva oikeus jäädä asumaan puolisoiden viimeiseen yhteiseen kotiin. Avioleskellä on oikeus käyttää myös yhteisen kodin irtaimistoa.
Verovinkki: Puolisoiden keskinäisen testamentin verosuunnittelussa yksi vinkeistä on se, että hyödynnetään 90 000 euron suuruista puolisovähennystä. Se merkitsee käytännössä sitä, että leskeksi jäävän taloudellista asemaa voidaan turvata perintöverovapaasti vähän alle 110 000 euron suuruisella summalla, jos leski saa perintöä puolisoltaan.
Artikkelit kokonaisuudessaan:
Taloustaito, 23.5.2019. Minna Petäinen. Onko henkivakuutuksesi edunsaajana avopuoliso? Nimeä avopuolisosi vakuutukseen.
Taloustaito, 4.6.2019. Katri Isotalo. Avolesken asuminen turvattava testamentillä – aina sekään ei riitä.
Taloustaito, 2.12.2019. Merja-Liisa Huolman-Lakari. Kun avioliitto päättyy, älä tee tätä rahavirhettä.
Taloustaito, 10.8.2020. Juha Koponen. Jäin leskeksi – kuka perii omaisuuden?
Korona on kulkenut keskuudessamme ja otsikoissa noin vuoden päivät. Poikkeuksellinen aika on haastanut yhteiskunnan kaikki toimijat sekä vaatinee jatkossakin toimenpiteitä eri alojen toiminnan turvaamiseksi. Yrityksillä on ollut mahdollisuuksia hakea eri tukia ja avustuksia jo viime vuonna, mutta kokosimme yhteen oleellisia, eri tahojen tarjoamia tukia, palveluita ja aputoimia, joista voisi olla edelleen hyötyä. Huomioithan mahdolliset hakuajat (*)!
Starttirahan enimmäiskeston pidennystä jatketaan, muutos on voimassa 31.12.2021 asti. Koronapandemian vuoksi starttirahan enimmäiskestoa on pidennetty väliaikaisesti siten, että starttirahaa voidaan myöntää yhteensä enintään 18 kuukauden ajalle.
Yli 12 kuukautta kestävä starttiraha on tarkoitettu yrittäjille, joiden edellytyksiin käynnistää tai vakiinnuttaa yritystoiminta normaalin starttirahakauden aikana koronavirusepidemia vaikuttaa heikentävästi. TE-toimisto myöntää starttirahan enintään kuuden kuukauden jaksoissa. Starttirahan jatkoa on haettava TE-toimistolta. Pääsääntöisesti jatkohakemus on jätettävä TE-toimistolle ennen edellisen jakson päättymistä.
Yrittäjät voivat saada väliaikaisesti työmarkkinatukea koronavirusepidemian aiheuttaman äkillisen ja yllättävän kysynnän heikkenemisen vuoksi. Ratkaisu koskee kaikkia yrittäjiä riippumatta yritystoiminnan muodosta. Työmarkkinatuen saaminen edellyttää, että yrittäjän päätoiminen työskentely yrityksessä on päättynyt tai yritystoiminnasta saatava tulo on vähemmän kuin 1 089,67 euroa kuukaudessa siinä jokaista yrittäjänä työskentelevää henkilöä kohti. Työmarkkinatuen maksaminen edellyttää, että yrittäjä ilmoittautuu työnhakijaksi TE-toimistoon. TE-toimisto antaa Kelalle työvoimapoliittisen lausunnon yrittäjän oikeudesta työmarkkinatukeen. Laki on voimassa 31.3.2021 asti.
Määräaikaisen työttömyysturvalain muutoksen aikana työnhakijaksi ilmoittautuneen on etuutta saadakseen oltava työnhakijana TE-toimistossa, mutta sen aikana ei edellytetä haettavan kokoaikatyötä. Jos työnhaku kuitenkin jatkuu 31.3.2021 päättyvän määräaikaisen lain voimassaolon jälkeen, on etuuden jatkumiseksi haettava 1.4.2021 alkaen kokoaikatyötä. Tässä tapauksessa etuuden saaminen edellyttää samalla työn vastaanottamisen velvoitetta, mikäli TE-toimisto sitä tarjoaa.
Vaikka työttömyysturvalaki ei edellytä sinua työnhakijaksi ilmoittautumisen yhteydessä hakemaan kokoaikatyötä, vastaamalla palvelussa asiaa koskevaan kysymykseen ’Kyllä’, nopeutat työttömyysetuusasiasi käsittelyä. Näin työttömyysetuuden maksajalle ei lähde automaattista lausuntoa, joka kertoisi, ettei sinulla olisi tukeen edellytyksiä. TE-toimistot seuraavat verkkopalvelun tietoja ja korjaavat tiedot määräaikaisesti voimassa olevaa työttömyysturvalakia vastaavaksi.
Koronaviruksen aiheuttamassa poikkeuksellisessa tilanteessa Finnvera turvaa pk-yritysten lisääntyneitä käyttöpääomatarpeita ensisijaisesti alkutakauksella, pk-takauksella ja Finnvera-takauksella, joita pankki hakee yrityksesi puolesta.
Ota yhteys omaan pankkiisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Finnvera ja pankit joustavat maksujärjestelyissä, ja niistä kannattaa sopia oman pankin kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Finnvera mahdollistaa uuden käyttöpääomarahoituksen myöntämisen ensisijaisesti takaamalla pankin myöntämän lainan. Pankkisi voi tehdä takaushakemuksen Finnveralle yrityksesi puolesta. Finnveran takauksesta peritään maksu eikä se ole suoraa tukea. Ensisijainen rahoitusmuoto on takaus, ja lainaa myönnetään vain osana sovittua kokonaisrahoitusta, joten aina rahoitushankkeesta tulee neuvotella ensin pankkisi kanssa. Jos rahoitus ei järjesty oman pankkisi kanssa, yrityksesi voi hakea tietyin ehdoin käyttöpääomalainaa koronatilanteen aiheuttamiin tarpeisiin Finnverasta.
Lyhennysvapaiden kuukausien hakeminen: Jo takauksen Finnverasta saaneiden yritysten on mahdollista hakea lyhennysvapaita kuukausia ottamalla yhteyttä pankkiin. Finnveralta lainan saaneet yritykset puolestaan hakevat lyhennysvapaata Finnveran sähköisessä palvelussa.
Kustannustuen toinen hakukierros on avautunut, ja se päättyy 26.2.2021 klo 16.15.
Kustannustuki on tarkoitettu yrityksille, joiden liikevaihto on pudonnut merkittävästi COVID-19 -pandemian vuoksi ja joilla on vaikeasti sopeutettavia tukikauteen (1.6.2020 – 31.10.2020) kohdistuvia palkka- ja muita kuluja. Kustannustuen tavoitteena on yritysten toiminnan jatkuvuuden tukeminen COVID19-pandemian aikaansaamassa vaikeassa tilanteessa sekä konkurssiin ajautuvien yritysten määrän vähentäminen järjestämällä yrityksille lisäaikaa toiminnan ja kustannusten sopeuttamiseen COVID-19 -pandemian aiheuttaman kriisin pitkityttyä ja tartunta-aaltojen palattua.
Tuki on luonteeltaan takautuva, eli sitä maksetaan jo syntyneistä kustannuksista.
Tilapäinen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiolaina on tarkoitettu Suomessa toimiville vähintään kuusi henkilöä työllistäville pk- ja midcap-yrityksille sekä merkittävää liiketoimintaa tekeville säätiöille ja yhdistyksille. Rahoitusta voivat hakea kansainvälisillä tai kotimarkkinoilla toimivat yritykset sekä säätiöt ja yhdistykset, jotka etsivät kehittämisen avulla uusia keinoja liiketoimintansa häiriötilanteen ratkaisemiseen.
Tilapäistä lainarahoitusta voi hakea 14.5.2021 mennessä. Projektien toteutus voi jatkua myös hakuajan päättymisen jälkeen. Business Finlandin rahoitusvaltuus tähän rahoituspalveluun on enintään 300 miljoonaa euroa.
Rahoitusta voidaan käyttää kahdentyyppisiin projekteihin:
Rahoitus on tarkoitettu erityisesti seuraaville aloille:
Rahoituksen saajan on oltava liiketoiminnaltaan sen kokoinen, että se pystyy toteuttamaan vähintään 150 000 euron laajuisen kehitysprojektin ja pystyy aikanaan maksamaan lainan takaisin liiketoiminnan tuotoista.
Tesi – Suomen Teollisuussijoitus Oy – on vuonna 1995 perustettu valtion pääomasijoitusyhtiö. Vakautusrahoitus palvelee keskisuuria yrityksiä, jotka ovat joutuneet koronaviruksen vuoksi äkillisiin ja tilapäisiin vaikeuksiin. Sijoitusten avulla pyritääm varmistamaan yritysten toiminnan jatkuvuus kriisiaikana. Tesi rahoittaa yrityksiä, joilla on riittävät edellytykset selvitä taloudellisista ongelmista lisärahoituksen avulla sekä ensisijaisesti niitä yrityksiä, joilla on merkittävää työllisyysvaikutusta ja liikevaihtoa Suomessa.
Jos yrityksesi tulot ovat pienentyneet koronan takia, ennakkoveroa kannattaa muuttaa. Voit hakea muutosta useamman kerran vuodessa. Ennakkoveroa voidaan nyt poikkeuksellisesti alentaa omalla ilmoituksellasi ilman välitilinpäätöstä tai muita kirjallisia selvityksiä. Voit tarvittaessa hakea yrityksen tuloveroilmoitukselle tai kiinteistöverotusilmoitukselle lisäaikaa. Lisäaika voidaan myöntää, jos sinulla on erityinen syy, esimerkiksi sairastuminen, jonka vuoksi olet estynyt antamaan ilmoituksen määräajassa.
Arvonlisäveron tai muiden oma-aloitteisten verojen ilmoituksille ei ole mahdollista myöntää lisäaikaa. Muistathan antaa ilmoituksen, vaikka yritykselläsi ei olisi ollut arvonlisäverollista toimintaa (ilmoita tällöin Ei toimintaa verokaudella). Myöhässä annetuille ilmoituksille määrätään myöhästymismaksu. Huom.! Jos yrityksellä on ilmoituksia antamatta, yritys ei voi päästä maksujärjestelyyn.
Jos et pysty maksamaan veroa määrätyssä ajassa, voit saada lisää maksuaikaa hakemalla maksujärjestelyä. Jos noudatat maksujärjestelyn ehtoja, Verohallinto ei lähetä maksujärjestelyyn kuuluvaa veroa ulosottoon. Voimassa olevan maksujärjestelyn aikana yritystä ei poisteta ennakkoperintärekisteristä, eikä maksujärjestelyyn sisältyvää verovelkaa julkaista verovelkarekisterissä tai protestilistalla. Maksujärjestelyä pitää itse hakea. Voit hakea maksujärjestelyä, jos maksuvaikeutesi ovat tilapäisiä, aiemmin Verohallinnon kanssa tekemäsi maksujärjestelyn verot on maksettu, sinulla ei ole veroja ulosotossa ja olet antanut kaikki veroilmoitukset sekä tulorekisteriin annettavat palkkatietoilmoitukset ja työnantajan erillisilmoitukset. OmaVerossa tehtyyn maksujärjestelypyyntöön saa nopeammin päätöksen kuin soittamalla.
Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu auttaa ja neuvoo talous- ja maksuvaikeuksissa olevia yrittäjiä. Neuvojat ovat yrityksen talouden- ja terveyttämisen asiantuntijoita. Palvelu on luottamuksellista ja maksutonta.
Voit ottaa neuvontapalveluun yhteyttä esimerkiksi silloin, kun
Koronavirusta koskevat uutiset yrittäjälle, työnantajan koronaopas, yrittäjien maksuton neuvontapalvelu jäsenille, tietoiskut, tukiryhmät, alueellinen korona-apu yrittäjälle.
Uusyrityskeskusten ja kehitysyhtiöiden yritysneuvojat ovat kaikkien yrittäjien ja yritysten käytettävissä. Erityisesti liiketoimintaan, sen sopeuttamiseen, maksujärjestelyihin sekä yrityksille suunnatun julkisen koronarahoituksen hakemiseen liittyvä maksuton ja luottamuksellinen apu. Yritysneuvoja auttaa muodostamaan kokonaiskuvan yrityksen taloustilanteesta, arvioimaan kassavirran tilanteen ja riittävyyden, löytämään ja hakemaan oikeat eritystuet tilanteessa, listaamaan tarvittavia toimia, mm. maksuaikajärjestelyjä sekä tarvittaessa hakemaan rahoitusjärjestelyjä.
Business Finland, 2021. Tilapäinen TKI-laina häiriötilanteisiin.
Finnvera, 2021. Ajankohtaista yrityksille.
Suomen Yrittäjät, 2021. Kaikki koronasta yrittäjälle.
TE-palvelut koronatilanteessa yrittäjille ja työnantajille, 4.1.2021.
Tesi, 2021. Korona-ajan vakautusrahoitus keskisuurille yrityksille
Valtiokonttori, 2021. Yritysten kustannustuki (toinen kierros)
Verohallinto, 2021. Verohallinto tukee yrityksiä – lue ohjeet
Verohallinto, 2021. Maksujärjestelyn hakeminen
Yritys-Suomi.fi, 2021. Yritys-Suomi Talousapu -neuvontapalvelu
Vuosi 2021 toi kaivattuja muutoksia ja lisäyksen luontoisetuihin vähintäänkin ulkoilmareippailijoille sekä julkisia kulkuneuvoja käyttäville. Työnantaja voi vuoden alusta alkaen järjestää työntekijän käyttöön polkupyörän, jota voi käyttää myös yksityisajoihin, kun etu käsitellään Verohallinnon ohjeiden mukaisesti palkanlaskennassa.
Verotuksessa luontoisedulla tarkoitetaan työnantajan muuna kuin rahana työstä suorittamaa vastiketta palkansaajalle. Luontoisetu on toisin sanoen työnantajan järjestämä ja kustantama hyödyke (tavara tai palvelu), jonka työnantaja luovuttaa palkansaajan käyttöön.
Luontoisedussa palkansaaja saa vain käyttöoikeuden hyödykkeeseen. Sen sijaan hyödykkeen omistusoikeus ei siirry palkansaajalle. Käyttöoikeus hyödykkeeseen lakkaa viimeistään työsuhteen päättyessä.
Hyödykkeen on oltava työnantajan omistama tai hallitsema. Palkansaajan itse hankkimat hyödykkeet, joiden kustannukset työnantaja korvaa palkansaajalle tai maksaa suoraan hyödykkeen luovuttajalle, eivät ole verotuksessa tarkoitettua luontoisetua. Tällöin edun arvo luetaan rahapalkkaan. Luontoisedusta ei ole kysymys esimerkiksi silloin, kun työnantaja maksaa palkansaajan itse vuokraaman asunnon vuokran. Koko vuokran määrä on tällöin palkkaa (KHO 15.8.1973 taltio 3039).
Tuloverolain (1535/1992, TVL) 64 §:n 1 momentin mukaan työnantajalta saatu luontoisetu on veronalaista ansiotuloa ja se arvioidaan käypään arvoon. Verohallinto määrää vuosittain luontoisetujen käypien arvojen laskentaperusteet.
Työnantaja voi antaa luontoisedun niin sanottuna vapaana etuna, tai periä siitä korvauksen. Jos palkansaajan työnantajalle maksama korvaus on vähintään edun luontoisetuarvon suuruinen, verotettavaa etua ei synny. Työnantajan on kuitenkin ilmoitettava luontoisetu tulorekisteriin. Työnantajalle maksetulla korvauksella tarkoitetaan palkansaajan veroilla vähennetystä nettopalkasta perittyä korvausta. Luontoisedut verotetaan nautintaperiaatteen mukaan eli etu on sen ajankohdan tuloa, jolloin se on ollut palkansaajan käytettävissä. Käyttöajankohdan perusteella määräytyy myös edun verovuosi.
Polkupyörän verotusarvossa huomioidaan pyörän hankintahinta, joka jaetaan viidellä käyttövuodella sekä pääoman korko, vuosittaiset huolto-, korjaus ja muut käyttökustannukset. Verotusarvona palkanlaskennassa käsitellään kuukausittain 1/12 saaduista vuotuisista kustannuksista. Mikäli työnantaja järjestää polkupyörän esimerkiksi leasing-sopimuksella, ei verotusarvossa huomioida sopimukseen liittyviä toimisto- ja käsittelykuluja. Työnantajan maksamien huolto- ja korjauskustannusten arvoksi lasketaan 20 euroa kuukaudessa. Työsuhdepolkupyöräetu on verovapaa 1 200 euroon asti vuodessa.
Polkupyörään kiinteästi kuuluvat, erikseen hankitut lisävarusteet kuten ajovalot, lukitus ja nastarenkaat sekä pyöräilykypärä otetaan huomioon polkupyöräedun arvoa laskettaessa lisäämällä lisävarusteiden arvo hankintahintaan.
Mikäli polkupyöräetu on osa ns. liikkumisen palvelupakettia, edun raha-arvona on käsiteltävä kuitenkin kuukaudessa se euromäärä, joka vastaava etu olisi erikseen tarjottuna.
Työsuhdematkalipussa aiemmin ollut 300 – 750 euron välinen veronalainen osuus poistui ja on nyt verovapaata 3 400 euroon asti vuodessa.
Mikäli työnantaja tarjoaa työsuhde-etuna ns. liikkumisen palvelupaketin, niin siihen kuuluva joukkoliikenteen osuus katsotaan työsuhdematkalipuksi. Liikkumisen palvelupaketilla tarkoitetaan yleensä kuukausimaksulla saatavaa kokonaisuutta, joka yhdistää esimerkiksi julkisen liikenteen, kaupunkipyörien, taksien, yhteiskäyttöautojen ja muiden liikennemuotojen käytön. Koska vain joukkoliikenteen osuus voidaan lukea työsuhdematkalipun arvoon, se on eriteltävä liikkumisen palvelupaketista, jos palvelupaketti sisältää myös esimerkiksi taksien käytön.
Joukkoliikenteen henkilökohtaisen matkalipun ja polkupyöräedun verovapaa enimmäismäärä on yhteensä 3 400 euroa vuodessa. Eli esimerkiksi polkupyörän verotusarvo 1 200 euroa vähennetään 3 400 eurosta ja loppuosa 2 200 voi olla työsuhdematkalipun verovapaata osuutta.
Luontoisetuautona olevaan täyssähköauton verotusarvoon on annettu vuosille 2021 – 2025 määräaikainen verotuki. Edellytyksenä on, että auton hiilidioksidipäästö on 0 g/km ja auto on rekisteröity Suomeen vuonna 2020 tai sen jälkeen. Auto voi olla vapaa- tai käyttöetuauto. Edellytykset täyttävän auton kuukausikohtaista verotusarvoa alennetaan 170 eurolla kuukaudessa.
Edelleen voidaan lisäksi vähentää vapaan autoedun verotusarvossa huomioitavista auton käyttökustannusten osuudesta 120 euroa kuukaudessa tai 0,08 euroa kilometriltä, jos auton ainoa mahdollinen käyttövoima on sähkö.
Työnantajan kustantama kotilatauslaite työsuhde-etuna olevan sähköauton käyttäjälle voidaan lukea auton verollisiin lisävarusteisiin eikä sitä tarvitse enää käsitellä käyvästä arvosta erikseen palkanlaskennassa. Edellytyksenä on, ettei latauslaite siirry työntekijän omistukseen. Latauslaitteen kohdalla kyseessä voi olla joko täyssähköauto tai ladattava hybridiauto.
Auton sähkön latausetu työnantajan kustannuksella joko työpaikalla tai julkisissa latauspisteissä on verovapaa etu vuosien 2021 – 2025 aikana. Verovapaus koskee sekä työntekijän omaa että käyttöetuna saatua luontoisetuautoa. Latausedun osalta ei ole merkitystä onko auto täyssähköauto tai ladattava hybridiauto. Kuitenkaan työnantaja ei voi korvata työntekijän kotona tapahtuvaa lataamista edes sähkömittariin perustuen.
Taloushallintoliitto, 8.1.2020. Luontoisetuihin muutoksia 2021 – polkupyöräetu, työsuhdematkalippu ja sähköautojen veroetu
Verohallinnon päätös vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista, 25.11.2020
Verohallinto, syventävät vero-ohjeet 17.12.2020. Luontoisedut verotuksessa
Koronatilanne maailmalla ja meillä luo tummia pilviä myös verotuksen taivaalle. Toisaalta myös työllisyyttä ja talouskasvua edistäville veromuutoksille on nyt nähtävissä entistäkin suurempi tarve. Mitä verotuksen pelikentällä tapahtuukaan vuonna 2021? Tässä poiminnat Taloustaito 12/20 lehden artikkelista, jonka on kirjoittanut Veronmaksajien Keskusliiton lakiasiain johtaja Kati Malinen, sekä Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomistin Mikael Kirkko-Jaakkolan kolumnista.
Ansiotuloverotukseen tehdään vuonna 2021 hyvin pieniä korjauksia. Kunnista 39 nostaa vuoden alussa veroprosenttiaan ja 4 laskee, käytännössä kuntavero nousee 720 000 henkilöllä. Keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousee 0,06 prosenttiyksikköä. Korotus on pieni ja yksi syy tälle on valtion kunnille myöntämät koronatuet, jotka ovat pienentäneet painetta kuntaverojen korotuksiin. Kokonaisuudessaan palkkaverotus kiristyy hieman 2020 tasosta, eikä eläkkeiden verotuksessa tapahdu merkittäviä muutoksia. Eläketulon lisävero on pysyvästi voimassa ja solidaarisuusveroakin (valtion tuloveroasteikon ylimmällä portaalla on kahden prosenttiyksikön korotus normaalista) on tarkoitus hallitusohjelman mukaisesti jatkaa hallituskauden loppuun.
Pääomatulojen verotukseen tai niistä tehtäviin vähennyksiin ei tule merkittäviä muutoksia. Pörssiyhtiöistä ja listaamattomista yhtiöistä saatujen tavallisten osinkojen verotus säilyy ennallaan.
Listaamattomittomissa osakeyhtiöissä henkilöstön palkitseminen osakkeilla helpottuu verotuksessa 2021. Vuodesta 2021 alkaen listaamattomassa osakeyhtiössä on tietyin edellytyksin mahdollista toteuttaa henkilöstöanti edullisemmalla hinnalla kuin aiemmin ilman, että työntekijöille muodostuu tästä verotettavaa etua. Lainsäädäntö tästä merkittävästä verotuesta nähtiin tarpeelliseksi, jotta erityisesti kasvuyrityksillä olisi aiempaa paremmat mahdollisuudet sitouttaa henkilöstöään paremmin, houkutella kansainvälisiä osaajia ja selkiyttää osakkeiden arvostamiseen liittyviä haasteita.
Liikenteen luontoisetujen verotukseen tulee huojennuksia esimerkiksi uusien täyssähköautojen luontoisetuarvon tuntuvan laskun ja työsuhdematkalippujen verovapauden laajenemisen muodossa. Auton lataus työpaikalla ja julkisissa latauspisteissä on määräajan verovapaata.
Kotitalousvähennys ei muutu ainakaan vuoden 2021 alussa, vaikka vähennyksen korottaminen ja laajentaminen elvytyskeinona koronapandemian kurittamalle kansantaloudelle onkin saanut laajaa kannatusta yli puoluerajojen. Hallituksen linjauksen mukaisesti kotitalousvähennyksen mahdollisesta laajentamisesta päätetään kevään 2021 kehysriihen yhteydessä.
Kiinteistöveron uudistaminen lykkääntyy.
Kuluttajien ostovoimaan vaikuttavat valmisteverojen muutokset. Alkoholi- ja tupakkaverojen korotuksista koitunee lisälaskua kulutuksen mukaan. Lisäksi öljyllä tai kaukolämmöllä kotiaan lämmittäville tulee lisää veroa maksettavaksi energiaverojen korotusten myötä.
Artikkelit luettavissa kokonaisuudessaan:
Taloustaito 12/20, 10-14.
Kati Malinen, Mihin menet verotus?
Mikael Kirkko-Jaakkola, Kenen verotus kevenee, kenen kiristyy vuonna 2021?
Hyvä asiakkaamme,
hyvää alkanutta vuotta 2021, ja tervetuloa lukemaan vuoden ensimmäistä uutiskirjettämme! Toivomme välittävämme teille näiden uutiskirjeiden avulla niin ajankohtaisia kuin muutoin mielenkiintoisia asioita sekä tiedotteita.
Yrittäjän muistilistasta löydät vuoden 2021 tärkeät päivämäärät ja prosentit. Suomi.fi-valtuuksien ja eurooppalaisen verkkolaskutusstandardin käyttöönoton aikatauluihin on tullut muutoksia, voit lukea niistä lisää alla olevista linkeistä. Kysy tarvittaessa meiltä lisää!
Tammikuisin terveisin,
Jukka ja Ville
1.1.2021 alkaen Verohallinto määrää myöhästymismaksun, jos tulorekisteriin pakollisina ilmoitettavat tiedot maksetuista palkoista ilmoitetaan maksupäivää seuraavan kalenterikuukauden kahdeksannen päivän jälkeen. Tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin perustuvien
Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2021 – vieköön vanha vuosi mennessään koronan murheineen ja tuokoon uusi vuosi iloa ja onnea kuhunkin talouteen!
Tässä kootusti vuoden 2021 tärkeitä lukuja talous- ja palkkahallintoon:
Verovapaat matkakorvaukset vuodelle 2021
Sosiaalivakuutusmaksut 2021
Tulorekisteriyksikön joulukuun 2020 uutiskirjeestä poimittua:
Vuodenvaihteessa 2021 kaksi vuotta täyttävä tulorekisteri laajenee, kun etuuksien maksajat aloittavat etuus- ja eläkemaksujen ilmoittamisen rekisteriin. Tiedon käyttäjien joukkoon liittyy samalla ulosottoviranomainen. Uudistuksen tavoitteena on parantaa viranomaispäätösten laatua ja nopeuttaa niiden tekemistä. Tulorekisteriin on tähän mennessä tehty lähes 100 miljoonaa palkkatietoilmoitusta ja tietoja on edelleen jaettu miltei 800 miljoonaa kertaa.
Huomaathan, että laajenemisesta johtuen tulorekisteri on suljettu vuodenvaihteessa 30.12.2020–1.1.2021. Katkon aikana tulorekisteriin ei voi antaa ilmoituksia rajapinnan tai sähköisen asiointipalvelun kautta. Sähköinen asiointipalvelu on suljettu eikä sieltä voi myöskään katsella tietoja tai tilata raportteja tai aineistoja. Myös rajapinnat ovat kiinni.
Tulorekisteriin ilmoitettavia etuuksia ovat esimerkiksi vanhuuseläke, työttömyyspäiväraha tai lapsilisä. Näitä etuustuloja ilmoittavat vain laissa määritellyt etuuden maksajat, kuten Kela, työeläkelaitokset ja työttömyyskassat.
– Kun tulorekisteri laajenee, ovat tulotiedot entistä kattavammin saatavilla yhdestä paikasta, jolloin erilaisten päätösten laatu paranee ja niiden tekeminen nopeutuu. Jatkossa tiedon käyttäjät voivat hakea reaaliaikaiset maksutiedot palkkojen lisäksi myös eläkkeistä ja etuuksista oman päätöksentekonsa pohjaksi. Tämä helpottaa kansalaisten asiointia: heidän tarvitsee täydentää viranomaisille vain ne tiedot, jotka eivät ole tulorekisteriin kerättyinä, kuvaa Tulorekisteriyksikön johtaja Terhi Holmström etuuksien mukaan tulon merkitystä.
On hyvä huomioida, että 1.1.2021 alkaen Verohallinto määrää myöhästymismaksun, jos tulorekisteriin pakollisina ilmoitettavat tiedot maksetuista palkoista ilmoitetaan maksupäivää seuraavan kalenterikuukauden kahdeksannen päivän jälkeen. Tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin perustuvien
HUOM! Katso-tunnisteiden ja -valtuuksien käyttö tulorekisterin sähköisessä asiointipalvelussa päättyy 30.4.2021. Onhan sinulla jo Suomi.fi-valtuudet kunnossa? Katso-tunnisteen ja Katso-valtuuksien käyttö Verohallinnon palveluissa, mukaan lukien tulorekisteri, sai lisäaikaa 30.4.2021 asti. Tullin asiointipalveluissa Katso-palvelua voi käyttää helmikuun loppuun. Muiden viranomaisten, esimerkiksi KELA:n osalta Katson käyttö päättyy ainakin tämän hetkisen tiedon perusteella alkuperäisen suunnitelman mukaan 31.12.2020. (TAL Taloushallintoliiton uutiskirje 11.12.2020.)
Tahdomme lämpimästi kiittää asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta sekä toivottaa kaikille oikein Hyvää Joulua!
Myös toimistomme hiljenee joulun viettoon ja on suljettu 24.-27.12. sekä 31.12.-3.1. Palvelemme teitä jälleen maanantaista 4.1.2021 alkaen.
Suokoon joulun aika leppoisia ja ikimuistoisia hetkiä lähimmäisten kanssa, sopivasti hiljentymistä ja herkkuja sekä kauniita ulkoilusäitä punaisine poskineen, kuten kuvan tonttusilla.
Kuva: Jukka Salminen
Jo vuodesta 1949 alkanut perinne jouluaaton kunniavartiosta Jyväskylän vanhan hautausmaan sankarimuistomerkillä toteutetaan tänä vuonna 24.12.2020 klo 14-18.
Kunniavartio on monelle hautausmaalla vierailevalle joulumielen tuoja sekä kunniatehtävä vartiovuoroissa toimiville Jyväskylän reserviupseereille, reserviläisille, kadeteille, sinibareteille ja varuskuntaupseereille. Sankaripatsaalla loistava vapaudenristi ripustetaan vuosittain paikoilleen itsenäisyyspäivänä Jyväskylän kaupungin toimesta ja se on paikoillaan joulun ajan. Idea vapaudenrististä on lähtöisin Jyväskylän Reserviupseerit ry:n edeltäjän Keski-Suomen Reserviupseerikerho ry:n (1932-1952) esityksestä.
Tilitoimistomme sankarimuistomerkin läheisyydessä tarjoaa kunniavartiolaisille taukotilan varusteiden vaihtoon ja lämmittelyyn lämpimän glögitarjoilun kera.
Veronmaksajien Taloustaito-lehdessä on käsitelty 23.11.2020 talokaupan tappion verovähennyskelpoisuutta.
Taustatilanne:
Myyn parhaillaan omakotitaloa, joka on ollut perheeni koti omistusaikana yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Maksoimme talosta viisi vuotta sitten 200 000 euroa. Remonttikulut ja ulkorakennusten rakennuskustannukset ovat olleet 270 000 euroa. Paras saamani tarjous on 418 000 euroa eli myynnistä tulisi 52 000 euron tappio. Onko mahdollista vähentää tappio jollain tavalla verotuksessa, jos saisin talosta vuokratuloa esimerkiksi vuoden ajan ennen myyntiä?
Verojuristi Miika Härkönen vastaa:
Et saa vähentää myynnin yhteydessä realisoituvaa tappiota ennen tai jälkeen myyntiä saamistasi vuokratuloista, koska vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä tappiota sellaisesta asuntokaupasta, josta saatu luovutusvoitto olisi verovapaa.
Oman vakituisen asunnon luovutustappio on vähennyskelpoinen vain, jos verovelvollinen on omistanut asunnon alle kaksi vuotta tai jos hän on käyttänyt asuntoa omana tai perheensä vakituisena asuntona omistusaikanaan yhtäjaksoisesti alle kaksi vuotta.
Jos vuokraat talon piharakennuksineen käyvällä markkinavuokralla ennen myyntiä, voit kuitenkin tehdä vuokratulojen verotuksessa rakennusten hankintamenoista poistoja. Asuinrakennuksen vuosittainen enimmäispoisto on 4 prosenttia ja varastorakennuksen 7 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta.
Poistot aloitetaan rakennusten alkuperäisestä hankintamenosta, ja niiden tekemisen edellytyksenä on, että omistat rakennukset vuokrausvuoden päättyessä. Jos rakennus on ollut omassa käytössä verovuoden aikana, poiston voi tehdä vain siltä ajalta, kun rakennusta on vuokrattu. Näin voit käytännössä saada omaa tappiotasi katettua verotuksessa, vaikka myynnin yhteydessä realisoituva tappio ei olekaan vähennyskelpoinen.
Yrittäjät-lehti listasi 18.11.2020 valmistautumisohjeet yrittäjille kustannustuen toisen kierroksen hakuun. Muista tehdä Suomi.fi-valtuutus, tarkistaa Verohallinnolle ilmoittamasi tilinumero, tehdä alv-ilmoitus ajallaan Verohallinnolle sekä arvioida yrityksesi tilanne, liikevaihdon kehitys ja kulut.
Yritysten kustannustuki on tarkoitettu yrityksille, joiden liikevaihto on pudonnut koronapandemian vuoksi. Se on tarkoitettu muun muassa palkkakuluihin ja vuokriin. Toisella kierroksella kustannustuen ehtoja muutetaan muun muassa niin, että liikevaihdon minimialaraja poistuu. Lisäksi tukikausi pitenee viiteen kuukauteen. Lakiesityksen mukaan kustannustukea voi hakea, vaikka yritys olisi jo saanut muita suoria koronatukia. Jo myönnetyt tuet huomioidaan kuitenkin kustannustuen määrässä siten, että tuet yhteenlaskettuina eivät saa ylittää 800 000 euroa.
TAL Taloushallintoliiton 11.12.2020 mukaan jatkohaku on tarkoitus avata 21.12.2020, ja hakuaika jatkuu helmikuun 2021 loppuun. Tukiviranomaisena toimii Valtiokonttori, joka tiedottaa tarkemmin aikatauluista. Valtiokonttori kertoo verkkosivuillaan, että haun avautumispäivä vahvistetaan 18.12.2020. Lakimuutos (HE 205/2020) yritysten määräaikaisen kustannustuen jatkokaudeksi (ns. Kustannustuki II) on vahvistettiin 11.12.2020 tasavallan presidentin esittelyssä. Jatkokaudellakin kustannustuen ehtona on se, että sekä toimialan että yrityksen liikevaihto on laskenut merkittävästi. Tukea voi saada, jos toimialan liikevaihto on vähintään 10 prosenttia vertailukauden liikevaihtoa pienempi ja yrityksen liikevaihto 30 prosenttia tukikauden keskimääräistä kuukausikohtaista liikevaihtoa alempi.
Kustannustukea voidaan myöntää myös yritykselle, jonka toimialaa ei ole nimetty valtioneuvoston asetuksessa, jos yritys hakemuksessaan osoittaa, että sen liikevaihto on laskenut edellytetyllä tavalla ja liikevaihdon lasku johtuu erityisen painavista koronapandemiaan liittyvistä syistä.
Tutustu myös Tilisanomien artikkeliin Koronaan liittyvät julkiset avustukset ja niiden käsittely kirjanpidossa. Artikkelia päivitetään Valtiokonttorista saatujen lisätietojen mukaan.
Kattavaa työterveyshuoltoa voidaan pitää niin rekrytointivalttina kuin henkilöstön sitouttamiskeinona. Kun työterveyspalvelu on järjestetty koko henkilöstölle tavanomaisena ja kohtuullisena etuna, se on työntekijöille verovapaa etu. Tilisanomissa 5/2020 asiaa käsittelee Tampereen yliopiston opettaja Janne Myllymäki (OTL, KTL).
Työterveyshuoltolain mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä henkilökunnalleen ennaltaehkäisevä työterveyshuolto, kuten terveystarkastukset. Työnantaja voi halutessaan järjestää osana työterveyshuoltoa myös työterveyspainotteista sairaanhoitoa ja muita terveydenhuollon palveluja. Tällaiseen vapaaehtoiseen työterveyshuoltoon kuuluvat tyypillisesti muun muassa työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan antama hoito sekä erilaiset laboratorio- ja kuvantamistutkimukset.
Työnantaja voi hankkia lakisääteiset työterveyshuollon palvelut terveyskeskukselta tai yksityiseltä palveluiden tuottajalta taikka itse järjestää palvelut. Työnantajan ja työterveyshuollon palvelujen tuottajan on tehtävä työterveyshuollon järjestämisestä kirjallinen sopimus, josta ilmenee työterveyshuollon yleiset järjestelyt sekä palvelujen sisältö ja laajuus. Jos työnantaja itse järjestää palvelut, sen on sopivalla tavalla kuvattava vastaavat asiat.
Työnantaja voi täydentää lakisääteistä työterveyshuoltoa myös muilla palveluilla ja eduilla. Työnantaja voi esimerkiksi korvata henkilökunnan lääkekuluja tai tarjota rokotuksia. Työnantaja voi täydentää lakisääteistä työterveyshuoltoa myös ottamalla henkilökunnalleen vapaaehtoisen sairauskuluvakuutuksen. Viimeaikaisen COVID-19-epidemian myötä on noussut esille kysymyksiä työnantajan kustantamien koronatestien ja kasvomaskien verotuksesta. Työnantajan kustantama koronatesti voi olla osa verovapaata työterveyshuoltoa eikä työnantajan työtä varten antamista kasvomaskeista ja muista suojavälineistä ei muodostu työntekijälle veronalaista etua.
Verohallinto on linjannut, että
Työnantajan ottamasta vapaaehtoisesta sairauskuluvakuutuksesta muodostuva etu voidaan katsoa verovapaaksi työterveyshuolloksi. Vakuutuksen on oltava työnantajan koko henkilökunnalle ottama, ja sitä koskeva ohjeistus on sisällytettävä työterveyshuoltoa koskeviin ohjeisiin. Vakuutusturvaan voi kuulua vastaavia työterveyden- ja sairaanhoitopalveluita, jotka työnantajan suoraan kustantamina olisivat verovapaita. Vakuutuksesta enimmillään korvattava määrä saa olla 10 000 euroa sairaustapausta tai tapaturmaa kohden ja keskimääräinen vakuutusmaksu enintään 1 000 euron luokkaa vakuutettua henkilöä kohden.
Verovapaata työterveyshuoltoa voi pääsääntöisesti olla vain työnantajan sopimuksella tai muutoin järjestämä työterveyshuolto. Työterveydenhuollon on lisäksi perustuttava kirjalliseen terveydenhoito-ohjesääntöön, työ- tai virkaehtosopimukseen taikka työpaikkaterveydenhuollon toimintasuunnitelmaan tai muuhun vastaavaan asiakirjaan, jossa järjestelyjen tai korvattavien terveydenhuoltopalvelujen taso ja laajuus on määritelty. Verovapauteen ei tällöin vaikuta se, laskuttaako lääkäri suoraan työnantajaa vai maksaako työntekijä ensin laskun itse ja veloittaa sen jälkeen kustannukset työnantajalta.
Työnantajan järjestämäksi työterveyshuolloksi katsotaan myös työnantajan oman tai sopimuslääkärin lähetteeseen tai muuhun selvitykseen perustuvat jatkotutkimukset, hoito ja toimenpiteet.
Työterveyshuolto voi pääsääntöisesti olla verovapaa etu ainoastaan sellaiselle henkilölle, joka on työ- tai virkasuhteessa työterveyshuollon järjestävään työnantajaan. Työ- tai virkasuhteen kestolla tai laadulla ei ole pääsääntöisesti merkitystä.
Yrityksen toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen samoin kuin yrityksensä palveluksessa työskentelevä osakkeenomistaja tai yhtiömies rinnastuu työntekijään. Työterveyshuolto voi siis olla mainitussa asemassa olevalle henkilölle verovapaa etu vastaavin edellytyksin kuin työsuhteessa olevalle henkilölle.
Työterveyshuolto voi olla eräissä tilanteissa verovapaa etu myös entiselle työntekijälle. Työnantaja voi ensinnäkin tarjota palveluksestaan eläkkeelle jääneille henkilöille työterveyshuollon verovapaasti. Työnantaja voi tarjota myös muulle entiselle työntekijälleen terveydenhuollon verovapaasti kuuden kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä.
Työterveyshuolto voi olla verovapaa etu vain sellaiselle osakkeenomistajalle, joka työskentelee yhtiönsä palveluksessa. Osakkeenomistajan ei kuitenkaan tarvitse nostaa palkkaa työskentelystään. Jos osakkeenomistaja ei työskentele yhtiössä, työterveyshuolto on hänelle veronalainen etu.
Liikkeen- tai ammatinharjoittaja (toiminimiyrittäjä) ei voi olla työntekijän asemassa suhteessa itseensä, eikä hän siten voi saada itseltään verovapaita henkilökuntaetuja. Liikkeen- ja ammatinharjoittajalla on kuitenkin oikeus vähentää verotuksessa sellaiset oman työterveyshuoltonsa kustannukset, joista hän on oikeutettu samaan korvausta Kansaneläkelaitokselta. Vähennettäväksi määräksi jää ainoastaan se osuus työterveyshuollon kustannuksista, jota Kansaneläkelaitos ei ole korvannut.
Verovapaata työterveyshuoltoa voi pääsääntöisesti olla ainoastaan koko henkilökunnalle järjestetty työterveyshuolto. Esimerkiksi yksinomaan yrityksen johtoryhmän jäsenille otettu sairauskuluvakuutus on veronalainen etu (KVL 43/2002).
Työterveyshuollon verovapautta ei estä se, että työnantaja tarjoaa edun vasta tietyn ajan kuluttua työsuhteen alkamisesta taikka rajaa edun ulkopuolelle ruuhka-apulaiset tai muut vastaavat satunnaiset työntekijänsä. Esimerkiksi sairauskuluvakuutus on katsottu verovapaaksi eduksi, vaikka vakuutusturvan piiriin on päässyt vasta työsuhteen kestettyä kuusi kuukautta (KHO 2011:27). Verotuskäytännössä on myös hyväksytty, että etu voidaan jättää tarjoamatta vuorotteluvapaan, vanhempainvapaan tai muun vastaavaan työskentelyn keskeytymisen ajalta.
Mahdollisia henkilöryhmiä rajauksia suunniteltaessa on verotuksen ohella syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että rajaukset eivät muodostu työsopimuslain edellyttämän työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisiksi (ks. esim. KKO 2009:52).
Verovapaata työterveydenhuoltoa voivat olla ainoastaan tavanomaiseksi katsottavat työterveyshuollon palvelut ja muut edut. Tavanomaisena työterveyshuoltona pidetään ainakin työterveyshuoltolain edellyttämän vähimmäistason mukaista työterveyshuoltoa, josta työnantaja on oikeutettu saamaan sairausvakuutuslain mukaista korvausta Kansaneläkelaitokselta (korvausluokka I). Tavanomaisena työterveyshuoltona pidetään myös sellaista vähimmäistason ylittävää työterveyshuoltoa, josta työnantaja on oikeutettu saamaan korvausta (korvausluokka II).
Tavanomaisena työterveyshuoltona voidaan toisaalta pitää muutakin kuin Kansaneläkelaitoksen korvaamaa terveyden- ja sairaanhoitoa. Tavanomaiseksi työterveyshuolloksi voidaan katsoa esimerkiksi työnantajan järjestämät erikoislääkärin palvelut ja työkyvyn ylläpitämiseen ja sairaudenhoitoon liittyvä hammashoito, kuten reikien paikkaukset ja hammaskiven poisto. Tavanomaiseen työterveyshuoltoon voivat kuulua myös sairauden hoitoon tai työkyvyn ylläpitämiseen liittyvät leikkaukset.
Tavanomaisena työterveyshuoltona voidaan pitää myös työpaikkalääkärin määräämää fysioterapiaa ja vuoden 2020 alusta alkaen mahdolliseksi tullutta työfysioterapian suoravastaanottoa. Sen sijaan hierontaa ei pidetä verotuksessa työterveyshuoltona. Hieronta voi kuitenkin olla verovapaata virkistystoimintaa, kunhan kysymyksessä on koko henkilökunnalle tarjottu etu (KVL 30/2017).
Tavanomaiseen työterveyshuoltoon voivat sisältyä myös työterveyslääkärin määräämät työnantajan kustantamat lääkkeet, oikeus käyttää työajalla työpaikan lääkekaapissa olevia särkylääkkeitä ja muita lääkevalmisteita sekä nikotiinikorvaushoito. Samoin tavanomaiseen työterveyshuoltoon voivat sisältyä työkyvyn kannalta hyödylliset rokotukset, kuten vuosittaiset influenssarokotukset.
Työterveydenhuollon verovapauden edellytyksenä on, että työnantajalle työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneet kustannukset ovat määrältään kohtuulliset. Verohallinto on katsonut, että kohtuullisina kustannuksina voidaan pitää noin 3 000 euron suuruista yksittäisestä hoitotapahtumasta johtuvaa kustannusta. Kohtuullisuutta arvioitaessa kustannuksista ei vähennetä mahdollisia Kansaneläkelaitoksen työnantajalle maksamia korvauksia. Jos kustannukset ylittävät 3 000 euroa, veronalaista tuloa on vain mainitun määrän ylittävä osa kustannuksista. Ratkaisevana pidetään nimenomaan työnantajan maksettavaksi tulevia kustannuksia, ei palvelun tuottajalle aiheutuneita kustannuksia (KVL 10/2017).
Työnantaja voi nykyisin tarjota verovapaana etuna hyvinkin monipuoliset ja tasokkaat työterveyspalvelut. Lakisääteistä vähimmäistasoa kattavamman työterveyshuollon toteuttamista suunniteltaessa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, että kaikki verovapauden edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi työnantajan työterveyshuoltoa koskevat ohjeistukset ja muut asiakirjat on syytä pitää ajan tasalla.
”Maa kunnasten ja laaksoen,
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien,
tää talven, suven ihana,
mi onpi soma maa?
Siel tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää
ja kanteleitten pauhina
siel kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi:
se onpi Suomenmaa. — ”
Aleksis Kivi, Suomenmaa
Poikkeuksellinen tilanne koronatartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi on lisännyt etäyhteyksien avulla toteutettavien tapaamisten ja palaverien määrää – ja näin pikkujouluaikaan – myös etäpikkujouluja sekä etävirkistystilaisuuksia.
Verohallinnon 22.10.2020 tiedotteessa kannustetaankin työnantajia järjestämään etätapahtumia. Työnantaja voi tarjota etävirkistystilaisuuksiin osallistuville verovapaasti ohjelman sekä ruuan ja juoman, kun työnantaja järjestää ruokien ja juomien toimituksen etäosallistujien koteihin tai työntekijät voivat hakea työnantajan järjestämän ruoan ja juomat tietystä paikasta. Etäosallistujille annetut ruoka- ja juomalahjakortit sen sijaan ovat työntekijälle veronalaista palkkaa.
Lisäksi työnantaja voi lähettää etätyöntekijöille pienimuotoisia muistamisia, esimerkiksi joululahjan verovapaasti kotiin. Kotiin lähetetty joululahja on kuitenkin verovapaa vain, jos koko henkilökunta saa lahjan.
Verovapaiden lahjojen yhteenlaskettu arvo voi olla korkeintaan 100 euroa vuodessa. Lahja voi olla työnantajan valitsema esine, pääsylippu, palvelu tai yksilöity lahjakortti. Yksilöity lahjakortti tarkoittaa tietyn palvelun tai esineen ostamista tietystä paikasta. Työntekijä voi myös valita lahjan työnantajan määrittelemistä vaihtoehdoista. Rahana tai rahaan verrattavana suorituksena annetut lahjat ovat aina työntekijän palkkaa.
Verohallinto on antanut 24.11.2020 päätöksen verovapaista matkakustannusten enimmäiskorvauksista vuodelle 2021. Ne ovat:
Perusteet eri korvauksille, kuten myös maakohtaiset ulkomaanpäivärahat, löytyvät Verohallinnon päätöksestä.
Arvonlisäveroasiantuntija Petri Salomaa Deloitte Oy:stä valottaa Tilisanomissa 5/2020 tavaran valmistuttamista EU:ssa arvonlisäverotuksen näkökulmasta. Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten yritysten Euroopan unionissa tapahtuvan tavaran valmistuttamisen alv-kysymyksiä. Kuvatut periaatteet eivät pääosin sovellu, jos tavaraa valmistutetaan EU:n ulkopuolella, vaan tällöin on huomioitava erityisesti kyseessä olevan valmistusmaan valmistustyötä ja maahantuontia sekä vientiä koskevat alv- ja tullisäännökset sekä mahdolliset erityismenettelyt.
Sopimusvalmistus on vieras käsite arvonlisäverosäännöksissä.
Tavaroiden valmistustoiminta voidaan järjestää monin tavoin. Käytännössä tavaroita valmistutetaan liiketoiminnallisista syistä usein toisella osapuolella, joka voi olla ulkopuolinen taho tai toinen konserniyhtiö. Tällöin puhutaan usein sopimusvalmistuksesta. Sopimusvalmistus tai tavaran valmistuttaminen eivät ole arvonlisäverosäännöksissä käytettäviä käsitteitä, eikä pelkästään kyseessä olevien termien tai osapuolten välisen sopimuksen sanamuotojen perusteella voida tehdä varmoja johtopäätöksiä soveltuvasta arvonlisäverokäsittelystä. Alv-seuraamusten osalta on tärkeää huomioida kunkin tilanteen tosiseikat, erityisesti kuka hankkii ja omistaa valmistuksessa käytettävät materiaalit ja minne valmistetut tavarat toimitetaan.
Valmistuttaminen voidaan toteuttaa valmistuspalvelun ostona siten, että toisessa EU-valtiossa toimiva valmistustyön tekijä myy valmistuspalvelua ja valmistuttaja omistaa koko ajan valmistuksessa käytettävät materiaalit eli raaka-aineet, tarvikkeet, komponentit ja vastaavat. Ainakin osa tarvittavista materiaaleista toimitetaan usein valmistusvaltioon Suomesta, mutta valmistuttaja voi ostaa materiaaleja myös paikallisesti kyseessä olevassa valtiossa tai kolmannesta jäsenvaltiosta tai EU:n ulkopuolelta suoraan valmistusvaltioon toimitettuna. Valmistustyön suorittava yhtiö ei tällöin omista valmistuksessa tarvittavia materiaaleja, mutta yleensä kuitenkin valmistuksessa tarvittavat koneet ja laitteet.
Mahdollista kuitenkin on, että valmistuttaja siirtää myös omistamiaan valmistuksessa tarvittavia koneita ja laitteita tai esimerkiksi muotteja valmistajalle toiseen EU-maahan. Valmistustyön jälkeen valmiit tavarat voidaan toimittaa Suomeen myöhempää myyntiä varten, mutta usein tavaraa toimitetaan valmistusmaasta myös suoraan asiakkaille kyseiseen valtioon, toisiin EU-valtioihin tai EU:n ulkopuolelle. Myös valmistuttajan omistamien tavaroiden varastointi valmistusmaassa on mahdollista.
Valmistuttaminen voidaan toteuttaa myös siten, että valmistaja hankkii tarvittavat materiaalit itse tai ainakin omissa nimissään (vaikkakin valmistuttajan lukuun ja tämän ohjeiden mukaisesti), jolloin valmistaja itse asiassa ei arvonlisäverotuksen näkökulmasta myy valmistuttajalle valmistuspalvelua, vaan valmiita tuotteita. Tällainen toimintamalli on valmistuttajan näkökulmasta yleensä arvonlisäverotuksellisesti selvästi yksinkertaisempi, koska hän ei tällöin omista materiaaleja tai valmiita tuotteita valmistusmaassa. Valmiiden tuotteiden ostoihin sovelletaan normaaleja tavarakaupan säännöksiä, jolloin ostajalle eli tavarat valmistuttavalle suomalaisyhtiölle ei useinkaan synny alv-velvoitteita valmistusmaassa.
Mahdollista on myös, että valmistuttaminen toteutetaan edellä kuvattujen mallien yhdistelmänä, jossa valmistustyön suorittaja hankkii ja omistaa osan tarvittavista materiaaleista valmistuttajan vastatessa itse lopuista valmistuksessa käytettävistä materiaaleista ja omistaessa ne. Tällöin on erityisen tärkeää arvioida tapauskohtaisesti, onko kyseessä valmistuspalvelun vai valmistettujen tavaroiden myynti.
Jos kyseessä on valmistustyön eli palvelun myynti, kyseessä on arvonlisäverotuksellisesti pääsääntöisesti irtaimeen omaisuuteen kohdistuvan palvelun myynti.
Irtaimeen kohdistuvan työsuorituksen myyntiin toiselle elinkeinonharjoittajalle sovelletaan palvelujen myynnin yleistä myyntimaasääntöä (Suomen arvonlisäverolaissa (AVL) 65 §). Säännöksen mukaan palvelu on myyty maassa, jossa ostajalla on kiinteä toimipaikka, johon palvelu luovutetaan, tai, jos palvelua ei luovuteta kiinteään toimipaikkaan, jossa ostajan liiketoiminnan kotipaikka on. Näin ollen suomalaisen yhtiön ostaessa irtaimeen kohdistuvaa valmistuspalvelua myyntimaa on Suomi olettaen, että yhtiöllä ei ole valmistusmaassa kiinteää toimipaikkaa, joka vastaanottaisi palvelun. Valmistustyön myyjä voi siis veloittaa palvelusta ilman työn suoritusmaan arvonlisäveroa. Palvelun ostoon sovelletaan Suomessa normaaliedellytyksin käännettyä verovelvollisuutta.
Valmistuspalvelun osto ei siten itsessään normaalisti aiheuta palvelun ostajalle alv-seuraamuksia tai -velvoitteita valmistusmaassa. Pelkkä valmistustyön osto ei myöskään lähtökohtaisesti synnytä ostajalle arvonlisäverotuksen kiinteää toimipaikkaa valmistusmaassa. Tilanne voi kuitenkin olla toinen, jos palvelun ostajalla on valmistusmaassa tai hän siirtää sinne omia henkilö- ja teknisiä tai muita resurssejaan valmistuksen toteuttamiseksi.
Vaikka valmistuspalvelun osto ei edellä kuvatulla tavalla yleensä aiheuta ostajalle paikallisia alv-velvoitteita, niitä voi kuitenkin liittyä materiaalien toimitukseen, hankintaan ja/tai valmiiden tuotteiden toimituksiin. Myös tavaravaraston ylläpito valmistusmaassa voi aiheuttaa valmistuttajalle paikallisia alv-seuraamuksia.
Jos valmistaja sen sijaan hankkii itse valmistuksessa tarvittavat materiaalit, hänen ei arvonlisäverotuksellisesti katsota myyvän valmistustyön ostajalle palvelua, vaan valmistamansa tavarat. Tällöin myyntiin sovelletaan normaaleja tavarakaupan säännöksiä eli alv-käsittely riippuu ensisijaisesti siitä, mihin valmistetut tavarat toimitetaan.
Jos suomalainen tavaroiden valmistuttaja siirtää tai siirrätyttää omia materiaalejaan valmistusmaahan eli toiseen EU-maahan sieltä ostamaansa valmistustyötä varten, kyseessä on pääsäännön mukaan niin sanottu oman tavaran siirto toiseen EU-maahan (AVL 18 a § ja 72 b § 6 momentti). Tällainen siirto käsitellään ja raportoidaan Suomessa yhteisömyyntinä ja valmistusmaassa yhteisöhankintana, joten materiaalit omistavan suomalaisyhtiön tulisi alv-rekisteröityä valmistusmaassa.
Edellä mainittua ei kuitenkaan sovelleta, jos valmistuttaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran kuljetuksen päättymisvaltiossa suoritettavaa, hänelle myytävää tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta varten, ja tavara palautetaan työn jälkeen hänelle Suomeen (AVL 18 b §). Poikkeussäännös perustuu alv-direktiiviin, ja sitä sovelletaan siten lähtökohtaisesti kaikissa EU-maissa.
Olennaista on kuitenkin huomata, että poikkeus soveltuu vain, jos tavarat työsuorituksen jälkeen palautetaan lähtövaltioon. Suomesta toiseen EU-valtioon toimitetut materiaalit tulee siis valmistustyön jälkeen toimittaa takaisin Suomeen, jotta suomalainen valmistustyön ostaja välttäisi materiaalien siirtoon liittyvät alv-velvoitteet valmistusmaassa.
Myös koneiden ja muiden valmistuksessa käytettävien valmistuttajan omistamien välineiden siirto valmistusmaahan voi aiheuttaa valmistuttajalle velvoitteen alv-rekisteröityä valmistusmaassa.
Jos suomalainen valmistuttaja toimituttaa tai hankkii materiaaleja valmistusmaahan myös muualta kuin Suomesta, edellä mainittu poikkeus ei yleensä sovellu.
Paikalliset materiaaliostot valmistusmaassa ovat normaalisti verollisia. Vastaavasti materiaalien maahantuonnista on maksettava arvonlisävero valmistusmaassa, jos suomalainen valmistuttaja toimii maahantuojana. Paikallisten verojen takaisinhakeminen voi onnistua niin sanotussa ulkomaalaispalautusmenettelyssä, mutta tällöin on ennen hakemuksen tekemistä tarkasti arvioitava, täyttyvätkö palautusedellytykset. Mikäli yhtiölle syntyisi kokonaisuutena tarkastellen toimintansa takia alv-rekisteröitymisvelvollisuus valmistusmaassa, palautusta ei makseta. Rekisteröitymisvelvollisuus puolestaan voi syntyä jo pelkästään siksi, että yhtiö tekee kyseessä olevassa maassa yhteisöhankintoja, eli jos suomalainen valmistuttaja ostaa omissa nimissään valmistuksessa käytettäviä materiaaleja kolmansista EU-maista suoraan valmistusmaahan toimitettuna.
Materiaalihankintojen lisäksi alv-seuraamuksia voi syntyä valmistettujen tavaroiden toimituksista. Edellä kuvattu väliaikaista tavarasiirtoa koskeva poikkeus soveltuu, jos suomalainen yhtiö toimittaa materiaalit Suomesta valmistusmaahan ja valmiit tavarat toimitetaan valmistuksen jälkeen Suomeen. Tällöin valmiiden tavaroiden myynteihin sovelletaan Suomen säännöksiä. Muissa tilanteissa suomalaisen yhtiön katsotaan lähtökohtaisesti omistavan valmistetut tavarat valmistusmaassa, jolloin tavaroiden toimituksiin sovelletaan kyseessä olevan maan säännöksiä.
Tavaroiden paikalliset myynnit valmistusmaassa katsotaan verollisiksi kotimaan myynneiksi, joista aiheutuu yleensä suomalaiselle myyjälle alv-rekisteröitymisvelvollisuus. Osa EU-maista kuitenkin soveltaa tietyin edellytyksin käännettyä verovelvollisuutta ulkomaisen myyjän tavaramyynteihin.
Toimitukset EU:n ulkopuolelle puolestaan ovat vientiä ja toimitukset kolmansiin EU-maihin yhteisömyyntejä valmistusmaasta. Ainakin jälkimmäiset aiheuttavat tyypillisesti paikallisen alv-rekisteröitymisvelvollisuuden valmistusmaassa.
Tavaran toisessa EU-maassa tapahtuvan valmistuttamisen alv-vaikutukset tulisi aina arvioida tapauskohtaisesti ja jo ennen toiminnan aloittamista. Arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon paitsi valmistuttamispalvelun osto myös materiaali- ja tuotevirrat ja niiden vaikutus alv-seuraamuksiin.
Paikallisten alv-velvoitteiden välttäminen voi tietyissä tilanteissa olla mahdollista, mutta tällöin on tärkeää seurata, että toiminta myös käytännössä jatkuvasti vastaa asetettuja edellytyksiä. Liiketoiminnallisesti on lisäksi usein epätarkoituksenmukaista hankkia materiaalit ja/tai toimittaa valmiit tuotteet Suomen kautta, jolloin alv-rekisteröinti valmistusmaassa alusta alkaen on perusteltu ratkaisu. Alv-rekisteröitymisestä aiheutuvat tyypilliset vaatimukset, kuten paikalliset alv-kirjanpitovelvoitteet, alv- ja Intrastat-ilmoitukset, laskumerkintävaatimukset ja veron tilitysvelvollisuus on myös hyvä selvittää etukäteen, samoin kuin rekisteröinnin vaikutukset ostojen ja myyntien alv-käsittelyyn. Lisäksi myös tulovero- ja muut verovaikutukset on tärkeää selvittää liiketoimintamallia valittaessa.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat 5/2020 (13.10.2020)
Teksti: Petri Salomaa, Deloitte Oy, arvonlisäverotusasiantuntija
Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) lähettämän tiedotteen mukaan PRH on lähettänyt marraskuun alussa 15 000 osakeyhtiölle ja osuuskunnalle kirjeen, jossa yrityksiä muistutetaan tilinpäätöksen ilmoittamisvelvollisuudesta. Kirje on lähtenyt myös yhtiöille, jotka on merkitty kaupparekisteriin osakeyhtiöiksi, mutta jotka tosiasiassa ovat keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä. Tämä johtuu siitä, että keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön yritysmuodon rekisteröinti ei ollut mahdollista ennen vuotta 2019, ja tästä syystä useimpien ennen vuotta 2019 perustettujen yhtiöiden rekisteröity yritysmuoto on osakeyhtiö. Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö ei ilmoita tilinpäätöstään kaupparekisteriin, joten keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt voivat jättää saamansa kirjeen huomiotta.
Kirjeen saaneiden keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden kannattaa kuitenkin nyt oma-aloitteisesti ilmoittaa yritysmuotonsa kaupparekisteriin, ilmoitus on maksuton. Kun yritysmuoto on rekisteröity, yhtiötä käsitellään kaupparekisterissä keskinäisenä kiinteistöosakeyhtiönä eikä osakeyhtiönä. Edellytyksenä on, että yhtiö täyttää keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön määritelmän yhtiöjärjestyksensä perusteella. Keskinäisestä kiinteistöosakeyhtiöstä säädetään asunto-osakeyhtiölain 28 luvun 2 §:ssä.
Verotarkastuksessa verovelvollisen tietojenantovelvollisuus on laaja. Verohallinnon kehotuksesta verovelvollisen on esitettävä tarkastettavaksi kirjanpitonsa, muistiinpanonsa sekä kaikki muu elinkeinotoimintaan tai tulonhankkimistoimintaan liittyvä aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen käsiteltäessä verovelvollisen verotusta tai verotusta koskevaa muutoksenhakua.
Verovelvollisen tietojen ilmoittamis- ja esittämisvelvollisuus koskee kaikkia tulonhankkimistoimintaa harjoittavia yrittäjiä. Verotarkastuksessa esitettävä aineisto koskee lähtökohtaisesti kaikkea elinkeinotoimintaan tai tulonhankkimistoimintaan liittyvää aineistoa ja omaisuutta, joka saattaa olla tarpeen käsiteltäessä verovelvollisen verotusta tai verotusta koskevaa muutoksenhakua (VML 14 § ja VMA 3 §). Myös sähköisessä muodossa oleva aineisto on tietojenantovelvollisuuden kohteena.
Verotarkastuksessa esitettävä aineisto voidaan luokitella esimerkiksi seuraavasti:
Omaisuudella tarkastusaineistona tarkoitetaan muun muassa yrityksen toimintaan kuuluvia varastoja ja muuta omaisuutta. Aineisto on luovutettava verotarkastajalle, vaikka se sisältäisi verovelvollisen kannalta salassa pidettävää tietoa. Aineisto voi käsittää myös yhtiön sisäisen viestinnän piiriin kuuluvaa materiaalia tai verovelvollisen yksityiskäyttöön liittyviä dokumentteja ja omaisuutta, mikäli tarkastuksessa on tarpeen selvittää, onko kyseessä olevalla aineistolla tai omaisuudella ollut vaikutusta yrityksen verotuksessa.
Verohallinnon tietojensaantioikeus ei kuitenkaan koske kategorisesti kaikkea mahdollista saatavissa olevaa tietoa. Esitettäväksi pyydetyn aineiston on oltava tarpeen käsiteltäessä verovelvollisen verotusta. Verohallinnolla ei ole oikeutta vaatia esitettäväksi aineistoa, joiden yksinomaisena tarkoituksena olisi ainoastaan mahdollistaa esimerkiksi hallinnollisten sanktioiden määrääminen. Verohallinnolla ei myöskään ole oikeutta käsitellä toiminnassaan tarpeetonta tietoa.
Tiedon tarpeellisuuden ratkaisee veroviranomainen virkavastuulla. Kattavia perusteluita sille, miten esitettäväksi pyydetty aineisto vaikuttaa verovelvollisen verotukseen, ei ole tarpeen esittää. Mikäli asiassa osoittautuu, että tietoja on pyydetty perusteetta, on verovelvollisen ainoana oikeussuojakeinona vetoaminen tietopyynnön tehneen virkamiehen virkavastuuseen. Virkamiehelle mahdollisesti aiheutuvat seuraamukset määräytyvät virkamiesoikeudellisten sääntöjen mukaisesti.
Verovelvollisen kieltäytyessä luovuttamasta aineistoa on verotarkastajalla mahdollisuus pyytää tietoja sivulliselta tiettyjen edellytysten täyttyessä tai käyttää hyväksi vertailutietoja. Verotarkastajalla on myös mahdollisuus pyytää poliisilta virka-apua, jos aineistoa ei tarkastajan pyynnöstä esitetä tarkastettavaksi. Poliisilla ei kuitenkaan ole toimivaltaa päättää esitettävän aineiston sisällöstä. Päätöksen tästä tekee aina verotarkastaja.
Sivullisen erityisellä tiedonantovelvollisuudella tarkoitetaan sivullisen velvollisuutta antaa Verohallinnossa käsiteltävänä olevassa asiassa toista verovelvollista koskevia tietoja. Sivullisen yleinen tiedonantovelvollisuus puolestaan koskee säännöllistä tai jatkuvasti tapahtuvaa, lähinnä automaattista velvollisuutta antaa tietoja Verohallinnolle.
Erityisen tiedonantovelvollisuuden osalta laki (VML 19 §, EPL 37 § ja AVL 170 §) velvoittaa jokaisen antamaan Verohallinnolle kehotuksesta yksilöintitiedon (esimerkiksi nimi tai tilitapahtuma) perusteella tietoja, jotka voivat olla tarpeen verovelvollisen verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten ja jotka selviävät henkilön hallussa olevista asiakirjoista tai jotka muutoin ovat hänen hallussaan.
Poikkeuksen tietojenantovelvollisuuteen muodostavat tilanteet, joissa henkilöllä olisi lain mukaan oikeus ja tietyissä tilanteissa myös velvollisuus kieltäytyä todistamasta asiassa. Tässäkään tilanteessa verotukseen vaikuttavia, taloudellista asemaa koskevia tietoja ei saa kieltäytyä antamasta.
Verotarkastuksen yhteydessä tietopyyntöjä lähetetään tyypillisesti yrityksen pankeille, tilitoimistolle ja liikekumppaneille. Pankeille kohdistuvat tietopyynnöt liittyvät yleensä tilitietoihin, luottoihin ja vakuuksiin. Liikekumppaneilta tarkastajalla voi olla intressi pyytää yrityksen osto- ja myyntilaskuja. Selvityksiä voidaan myös hankkia yrityksen osakkailta, työntekijöiltä tai muilta sidosryhmiltä. Tiedot on annettava salassapitovelvollisuuden, kuten pankkisalaisuuden, estämättä. Tiedustelu voidaan osoittaa myös toiselle viranomaiselle, kuten Tullille tai Kansaneläkelaitokselle.
Sivullisen tiedonantovelvollisuus on toissijaista verovelvollisen omaan tiedonanto- ja myötävaikutusvelvollisuuteen nähden. Tiedot on hankittava ensisijaisesti yrittäjältä itseltään. Sivullista ei myöskään voida velvoittaa antamaan tai hankkimaan sellaista tietoa, jota tällä ei ole valmiiksi hallussa.
Pyydettävän tiedon on oltava tarpeellista nimenomaan verovelvollisen verotusta varten. Tietojensaantioikeus sivulliselta ei luo Verohallinnolle toimivaltaa sellaisten tietojen keräämiseen, joiden ainoa tehtävä olisi hallinnollisten tai rikosoikeudellisten sanktioiden määrääminen. Sivullisen tiedonantovelvollisuutta ei saa käyttää keinona verovelvollisen itsekriminointisuojan kiertämiselle. Tiedon tarpeellisuuden ratkaisee veroviranomainen virkavastuulla.
Verovelvollinen on velvollinen antamaan Verohallinnolle oikeansisältöisen veroilmoituksen. Vääränsisältöisen ilmoituksen antamisesta seurauksena voi olla veronkorotus tai syyte veropetoksesta. Itsekriminointisuoja tarkoittaa oikeutta olla rikosasiassa todistamatta itseään vastaan ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Suoja ulottuu myös lähisukulaisiin. Rikosasiassa ei myöskään saa hyödyntää todistetta, joka on hankittu henkilöltä muussa menettelyssä kuin esitutkinnassa tai rikosasian oikeudenkäynnissä pakkokeinon käyttämisen uhalla tai muutoin vastoin hänen tahtoaan, jos henkilö oli tänä aikana epäiltynä tai vastaajana rikoksesta taikka esitutkinta tai oikeudenkäynti oli vireillä rikoksesta, josta häntä syytetään.
Verotarkastus voi olla säännöksessä tarkoitettu muu menettely. Verotarkastuksessa saatuja tietoja ei saa käyttää todisteena rikosasiassa, jos verotarkastuksessa ja rikosprosessissa on kyse samasta asiasta ja menettelyjen välillä vallitsee ajallinen yhteys. Tällainen tilanne voi olla käsillä, jos samanaikaisesti verotarkastuksen kanssa on aloitettu esitutkinta samaa veroilmoitusta annettaessa tapahtuneesta rikoksesta. Tällöin itsekriminointisuojaa koskevat säännökset aktualisoituvat myös verotarkastuksessa ja verovelvollisen on mahdollista vaieta ja jättää täyttämättä ilmoitusvelvollisuutensa.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat 5/2020 (13.10.2020)
Teksti: Katja Halonen, Asianajotoimisto Teperi & Co Oy, asianajaja, varatuomari, KTM
Henkilön kelpoisuus edustaa osakeyhtiötä voi perustua hallituksen tai toimitusjohtajan asemaan yhtiön toimielimenä, yhtiöjärjestyksessä määrätystä ja hallituksen sen nojalla tietylle henkilölle antamaan edustusoikeuteen, hallituksen jäsenyyteen, prokuraan tai muunlaiseen valtuutukseen (esimerkiksi asemavaltuutus) tai muihin kuin yhtiöoikeudellisiin seikkoihin. Edustusvalta, kelpoisuus, määräytyy lähinnä osakeyhtiölain (OYL) mukaan. Edustusvallasta on erotettava toimivalta eli oikeus yhtiön sisäisesti päättää edustamisen kohteena olevista oikeustoimista. Edustusvalta ei sinänsä anna mitään toimivaltaa. Toimivalta perustuu erikseen lain säännöksiin, yhtiöjärjestyksen määräyksiin, yhtiön toimielinten oikeudellisesti päteviin päätöksiin ja/tai asianomaisen yhtiön edustajan asemaan yleensä yhtiön organisaatiossa.
Osakeyhtiössä edustaminen suuntautua paitsi ulospäin myös sisäänpäin eli erityisesti yhtiön ja osakkeenomistajien välisiin suhteisiin. Aktiivisella edustamisella tarkoitetaan tahdonilmaisun antamista, passiivisella sen vastaanottamista yhtiön nimissä.
Edustaja ei voi siirtää edustamisoikeuttaan toiselle. Yleisesti ottaen hän voi kuitenkin antaa osakeyhtiötä sitovia valtuutuksia siinä määrin kuin hän voi yleensäkin toimia osakeyhtiön puolesta.
Hallitus edustaa osakeyhtiötä ja voi olla yhtiön ainoa edustaja silloin, kun yhtiöjärjestys ei edellytä toimitusjohtajan valitsemista. Hallituksella on yleistoimivalta yhtiön asioissa ja hallitus voi periaatteessa edustaa yhtiötä kaikessa, missä yhtiötä voi tai tarvitsee edustaa. Osakeyhtiölain nojalla hallitus voi edustaa yhtiötä riippumatta siitä, onko tämä seikka mainittu yhtiöjärjestyksessä tai onko siitä tehty merkintä kaupparekisteriin. Edustaessaan yhtiötä hallituksen tulee toimia pääsääntöisesti täysilukuisena ja hallituksen edustusvaltaa käyttävät ne hallituksen jäsenet, jotka ovat kyseisellä hetkellä siinä asemassa. Hallituksen jäsenellä tai puheenjohtajalla ei ole lain nojalla asemaansa perustuvaa yleistä oikeutta aktiivisesti edustaa osakeyhtiötä. Hallituksen jäsen on kuitenkin kelpoinen yksin ottamaan vastaan yhtiötä koskevan haasteen tai muun tiedoksiannon (OYL 24:5.1).
Toimitusjohtajalla on osakeyhtiölakiin perustuva oikeus edustaa osakeyhtiötä sellaisissa asioissa, jotka kuuluvat hänen tehtäviinsä. Osakeyhtiölain 6 luvun 25 §:n mukaan toimitusjohtajan edustusvalta rajoittuu pääsääntöisesti juokseviin asioihin. Toimitusjohtaja on kuitenkin kelpoinen esimerkiksi ottamaan haasteen tai muun tiedoksiannon vastaan sellaisessakin asiasssa, joka ei osakeyhtiölain 6 luvun 17 §:n mukaan kuulu hänen tehtäviinsä eikä siten myöskään hänen kelpoisuutensa piiriin. Toimitusjohtajan sijaisella on vastaava edustusvalta kuin toimitusjohtajalla osakeyhtiölain 6 luvun 25 §:n nojalla.
Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä yhtiön edustamisoikeudesta ja/tai sen antamisesta yksittäisille nimetyille luonnollisille henkilöille (OYL 6:26). Edustamisoikeus voi perustua henkilön asemaan yhtiössä tai olla henkilökohtainen. Jos yksittäisellä nimetyllä henkilöllä on yksin oikeus kirjoittaa yhtiön toiminimi, hänen edustusvaltansa on periaatteessa hallituksen edustusvaltaa vastaava. Hänellä ei ole kuitenkaan oikeutta edustaa yhtiötä asioissa, joissa osakeyhtiölain tai muun lain nojalla vaaditaan nimenomaan hallituksen tai sen jäsenten henkilökohtaista myötävaikutusta (esimerkiksi kaupparekisterille annettavat vakuutukset ja ilmoitukset).
Asemaan perustuva edustamisoikeus nojautuu aina välittömästi yhtiöjärjestyksen määräykseen ja se voidaan määrätä hallituksen yhdelle tai useammalle jäsenelle ja/tai varajäsenelle ja/tai toimitusjohtajalle ja/tai toimitusjohtajan sijaiselle.
Henkilökohtaisen nimetylle henkilölle annettavan edustamisoikeuden voi antaa vain hallitus, ja vain, jos yhtiöjärjestyksessä näin määrätään (OYL 6:26).
Kollektiivisesta edustamisoikeudesta on kyse silloin, kun kahdella tai useammalla henkilöllä on vain yhdessä oikeus edustaa yhtiötä (OYL 6:27.1). Edustamisoikeuden rajoitus voi koskea sekä asemaan perustuvaa että henkilökohtaista edustamisoikeutta.
Prokura on yleisvaltuutus. Prokuristi saa kaikessa, mikä kuuluu päämiehen liikkeen harjoittamiseen, toimia päämiehen puolesta ja edustaa tätä sekä kirjoittaa hänen toiminimensä. Hän ei kuitenkaan saa ilman erityistä valtuutusta luovuttaa päämiehen kiinteää omaisuutta tai tontinvuokraoikeutta eikä hakea kiinnitystä niihin. (ProkuraL 2.1 §.) Prokuristin kelpoisuutta ei ole pääsääntöisesti rajattu vain juoksevan hallinnon asioihin, vaan hänen kelpoisuuteensa sisältyvät myös liikkeen harjoittamisen piiriin luettavat yhtiön toiminnan laajuuden ja laadun huomioon ottaen epätavalliset ja laajakantoisetkin toimet. Prokuristi ei ole kuitenkaan kelpoinen esimerkiksi tekemään kaupparekisteri-ilmoitusta yhtiön puolesta tai allekirjoittamaan yhtiön edustajana yhtiön tilinpäätöstä.
Asemavaltuutus on määritelty laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (13.6.1929/228) eikä se edellytä johtavaa asemaa yrityksessä. Tällainen ulkoisesti havaittava asema on esimerkiksi talous-, toimiala- ja markkinointijohtajalla, konttoripäälliköllä, myyjällä ja kassanhoitajalla. Ne oikeustoimet, mitä henkilö on oikeutettu asemavaltuutuksen nojalla tekemään toisen puolesta, määräytyvät työn toimenkuvan ja siihen liittyvien tehtävien tai sopimuksen perusteella.
Osakeyhtiölaissa on erityisesti säädetty tilanteista, joissa osakeyhtiön edustajan tekemä toimi ei sido osakeyhtiötä. Näin on esimerkiksi silloin, kun edustaja ylittää osakeyhtiölaissa säädetyn kelpoisuutensa. Kun on kyse lakiin perustuvasta kelpoisuuden rajoituksesta, tämän seikan katsotaan olevan kaikkien tiedossa. Näin ollen yhtiötä ei sido edustajan tekemät toimet huolimatta siitä, tiesikö taho, johon oikeustoimi oli kohdistettu (esimerkiksi sopimuskumppani), tosiasiassa kelpoisuuden ylityksestä. Hallintoneuvostolla ei ole oikeutta edustaa osakeyhtiötä, niinpä sen yhtiön edustajan solmima sopimus ei sido yhtiötä.
Toinen tilanne liittyy toiminimenkirjoitukseen. Jos osakeyhtiön toiminimen on oikeutettu kirjoittamaan vain kaksi henkilöä yhdessä ja tämä seikka on merkitty kaupparekisteriin, yhden toiminimenkirjoittajan tekemä oikeustoimi, joka olisi edellyttänyt kahden siihen kelpoisen henkilön myötävaikutusta, ei sido osakeyhtiötä (OYL 6:28.1:n 2-k ja 27.1). Tässäkään tapauksessa sillä seikalla, tiesikö sopimuskumppani tai muu taho, johon oikeustoimi oli kohdistunut, ei ole yhtiön sidotuksi tulemisen kannalta merkitystä. Sen sijaan pelkkä toimivallan ylitys esimerkiksi tilanteessa, jossa toiminimenkirjoittaja solmii sopimuksen, joka olisi edellyttänyt hallituksen päätöstä, mutta sitä ei ole, ei sellaisenaan aiheuta sopimuksen sitomattomuutta. Tässä tapauksessa, jotta sopimus ei sitoisi yhtiötä, vaaditaan lisäksi, että se, johon oikeustoimi on kohdistettu (esimerkiksi sopimuskumppani) on tietoinen hallituksen päätöksen puuttumisesta eikä hänen pitäisi tietää tästä seikasta. Lähtökohtaisesti yhtiön sopimuskumppani voi luottaa siihen, että toiminimenkirjoittaja toimii yhtiön sisäisesti pätevän päätöksen nojalla.
Kolmas tilanne koskettaa toimivaltaa. Yhtiöjärjestyksen toimialamääräys rajoittaa edustajan toimivaltaa (OYL 6:27.2), jolloin yhtiön edustajat eivät voi yhtiötä sitovasti tehdä sopimuksia tai muita oikeustoimia yhtiön toimialan ulkopuolella. Yhtiön toimiala määritetään yhtiötä perustettaessa ja sitä voidaan tarvittaessa myöhemmin muuttaa. Osakeyhtiön osalta on myös erikseen säädetty, että yhtiön osakeyhtiölaissa tarkoitetun edustajan yhtiön puolesta tekemä oikeustoimi ei sido yhtiötä, jos edustaja on ylittänyt toimivaltansa ja se, johon oikeustoimi kohdistui, tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää toimivallan ylityksestä (OYL 6:28.1:n 3-k).
Jos osakeyhtiön puolesta tehty oikeustoimi perustuu kaikkien osakkeenomistajien päätökseen (sopimukseen) tai on saanut heidän hyväksymisensä, oikeustoimi sitoo yhtiötä, vaikka oikeustoimen kohteena ollut olisi ollutkin tietoinen siitä, että oikeustoimi ei mahdu yritysjärjestyksessä määrätyn toimialan puitteisiin.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat 5/2020 (13.10.2020)
Teksti Kalle Kyläkallio, Asianajotoimisto Susiluoto Oy, asianajaja
Kirjanpitäjä on parhaimmillaan yrittäjän kirittäjä, tuki, paperiprosessin laadun parantaja, yhteistyökumppani, piiskurikin…
Kirjanpitäjän työtä ohjaa hyvä kirjanpitotapa sekä joukko yksityiskohtaisia säännöksiä. Oikeudellisesti työhön kytkeytyy niin rikosoikeudellinen kuin taloudellinen vastuu. Asiantuntijana kirjanpitäjällä on mahdollisuus – ja velvollisuus – antaa kirjanpitovelvolliselle neuvoja myös taloushallinnon sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä. Mikä on kuitenkin neuvonnan ja vastuun suhde kirjanpidossa? Tästä mielenkiintoisesta aiheesta on kirjoittanut artikkelin Linnunmaa Lex Oy:n lakiasiantuntija Tarja Anunti yritystalouden ja laskennan ammattilehteen Tilisanomiin 5/2020. Poimimme teille artikkelin pääkohdat tiivistetysti.
Nykyään yhä useampi kirjanpidollisista tehtävistä on automatisoitu. Samaan aikaan kirjanpidon ammattikunnan elinehto on alan asiantuntemuksen ylläpitäminen ja kehittäminen. Asiantuntemusta tarvitaan niin ohjelmistojen oikeaan käyttöön kuin kirjanpitovelvollisten (asiakkaiden tai työnantajan edustajien) neuvontaan. Neuvonnan ja konsultoinnin merkitys vain korostuu nyt ja tulevaisuudessa. Viimeisimmässä Taloushallintoalan toimintaraportissa (2019) kuvataan uuden ajan taloushallinnon ammattilaisen olevan ennen kaikkea palvelun ja konsultoinnin ammattilainen. Moni kirjanpitovelvollinen ja kirjanpitäjä miettii kuitenkin, missä asioissa neuvoja voi pyytää ja täytyy antaa. Millainen oikeudellinen vastuu kirjanpitäjän tai tilitoimiston antamaan neuvontaan kytkeytyy?
Kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 1 §:n mukaan jokaisella liiketoimintaa harjoittavalla on kirjanpitovelvollisuus. Kun kirjanpito ohjataan joko ulkoiselle tekijälle, tilitoimistoon tai yritykseen palkatulle kirjanpitäjälle, jää velvollisuus edelleen liiketoiminnan harjoittajalle. Moni vastuu kuitenkin jakautuu toimeksiannon myötä myös kirjanpitäjälle.
Kirjanpitäjän tulee noudattaa hyvää kirjanpitotapaa sekä tuntea alaa koskeva ajantasainen lainsäädäntö. Hyvän kirjanpitotavan sisältö muodostuu alaa sääntelevistä normeista, ohjeista, käytännöistä ja tuomioistuinratkaisuista. Kirjanpitolain lisäksi tulee tuntea muun muassa tilinpäätöstä, tilintarkastusta, yritystoimintaa sekä verotusta koskevat säännökset ja viranomaispäätökset. Lisäksi työtä ohjaavat Kirjanpitolautakunnan (KILA) lausunnot, poikkeusluvat ja yleisohjeet sekä alan yleiset sopimusehdot.
Kun kirjanpitovelvollisen ymmärrys taloushallintoa koskevista velvoitteista on pintapuolinen, kirjanpitäjältä kaivataan kysyttäessä taitoa neuvoa sekä uskallusta puuttua myös silloin, kun kirjanpitovelvollinen itse on passiivinen. Kirjanpitäjän työtä – myös neuvontaa – ohjaavat sellaiset periaatteet, kuten puuttumisvelvollisuus, tarkkailuvelvollisuus, selvitysvelvollisuus sekä pidättäytymis- ja irtaantumisvelvollisuus.
Kirjanpitäjän tulee opastaa kirjanpitovelvollista toimimaan lainmukaisesti. Hänellä on myös velvollisuus puuttua lainvastaiseen toimintaan vaatimalla selvityksiä jopa toimeksiantosopimuksen purkamisen uhalla esimerkiksi tilanteissa, joissa kirjanpitovelvollinen on toimittanut kirjanpitäjälle puutteellista tai jopa virheellistä materiaalia. Vaikka talousrikollisuus voi kuulostaa terminä suuren luokan toiminnalta, on se yhteiskunnassamme yleisin rikostyyppi, joka voi ilmetä kaikenkokoisissa yrityksissä.
Kirjanpitäjän rikosoikeudelliseen vastuuseen joutuminen ei aina edellytä teolta tahallisuutta, joskus kyse voi olla huolimattomuudesta tai kirjanpitovelvolliselle annetuista virheellisistä neuvoista. Oikeuskäytännössä myös kirjanpitäjän passiivisuus tiedonannossa on voitu katsoa virheeksi.
Kirjanpitolain 8 luvun 4 §:ssä säädetystä kirjanpitorikkomuksesta voidaan toimita sakkoihin. Rikoslain (39/1889) 30. luvussa säädetyistä elinkeinorikoksista, joita kirjanpidon osalta ovat kirjanpitorikos, törkeä kirjanpitorikos ja tuottamuksellinen kirjanpitorikos, voi seurata myös vankeusrangaistus. Nämä koskevat niin kirjanpitovelvollisia kuin henkilöitä, joille kirjanpito on toimeksiannoilla uskottu. Rikosoikeudellisesti vastuu koskettaa paitsi valvontavelvollista tilitoimistoyrittäjää myös työsuhteessa toimivaa kirjanpitäjää.
Kirjanpidon toimeksiannossa sovittujen velvollisuuksien tai ehtojen laiminlyöminen voi johtaa taloudelliseen vastuuseen ja sopimusoikeudellisiin vahingonkorvauksiin. Usein kirjanpidon toimeksiantosopimuksiin liitetään taloushallintoalan yleiset sopimusehdot (TAL2018), jotka kuvaavat alan yleistä käytäntöä ja oikeuskäytännössä ne huomioidaankin alan tapana.
Asiakasneuvonta on käytännössä erottamaton osa kirjanpitoa ja usein se kuuluu erikseen hinnoittelemattomana osana toimeksiantoon. Isommissa tilitoimistoissa taloushallinnon lainsäädäntöön liittyviä neuvoja antavat henkilöt ovat usein oikeudellisesti kouluttautuneita ja kirjanpidon alaan erikoistuneita lakiasiantuntijoita. Yksittäisten henkilöiden tekemään asiantuntijatyöhön ja neuvontaan sisältyy aina virheen mahdollisuus. Pienemmissä toimistoissa asiantuntijoilta kysytäänkin moniosaamista sekä myös neuvonnan osalta perehtymistä alan yksityiskohtaiseen sääntelyyn. Vastuuvakuutuksen lisäksi riskien minimoimiseksi kirjanpitäjän on erityisen tärkeää pitää oma lakiosaamisensa ajantasaisena. Niin sääntelyn ja verotuksen muutokset kuin tuomioistuinratkaisut tuovat muutoksia siihen, millaisia velvoitteita kirjanpitoon ja kirjanpitäjään kohdistuu.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat 5/2020 (13.10.2020)
Teksti Tarja Anunti, Linnunmaa Lex Oy:n lakiasiantuntija
Artikkeli on alunperin julkaistu yritystalouden ja laskennan ammattilehdessä Tilisanomissa 23.8.2017: teksti Jarmo Leppiniemi, professori
Poistojen tarkoituksena on vähentää pysyviin vastaaviin kuuluvien hyödykkeiden hankintameno vaikutusaikanaan niistä tuloista, jotka hyödykkeen myötävaikutuksella saadaan.
Kuva: Tilisanomat 23.8.2017
Poistojen tarkoituksena on vähentää pysyviin vastaaviin (verotuksessa käyttöomaisuuteen) kuuluvien hyödykkeiden hankintameno vaikutusaikanaan niistä tuloista, jotka hyödykkeen myötävaikutuksella saadaan. Pysyvälle vastaavalle on ominaista, että se myötävaikuttaa tulojen saamiseen useampana kuin yhtenä tilikautena, siksi sen hankintamenokin tulee jaksottaa useammalle kuin yhdelle tilikaudelle. Aineellisten hyödykkeiden (kuten koneiden, kaluston ja rakennusten) hankintamenojen kohdalla jaksottaminen on lähtökohtaisesti pakollista, useimpien aineettomien hyödykkeiden (kuten kehittämismenot) kohdalla vuosikuluna vähentäminen on jaksottamiselle vaihtoehtoinen kirjanpitolain sallima menettelytapa.
Täysillä poistoilla tarkoitetaan elinkeinoverolaissa sallittuja enimmäispoistoja. Esimerkiksi koneiden ja kaluston verovuoden (yleensä tilikauden) poiston suuruus saa olla enintään 25 prosenttia menojäännöksestä, myymälärakennuksen 7 prosenttia menojäännöksestä.
Lähtökohtaisesti suunnitelman mukaisia postoja koskevat vaatimukset ovat kirjanpitolaissa samat kaikenkokoisille kirjanpitovelvollisille, niin suurille ja pienille, jopa mikroyrityksille. Poistoja ei kuitenkaan edellytetä suunnitelman mukaisina fyysisiltä henkilöiltä (liikkeen- ja ammatinharjoittajilta) eikä niiltä, joiden toiminta perustuu kiinteistön hallintaan. Kirjanpitolautakunta on tulkinnallaan luonut huojennuksen ”aidoista” suunnitelman mukaisista poistoista pienille kirjanpitovelvollisille (kirjanpitolautakunnan yleisohje suunnitelman mukaisista poistoista 16.10.2007). Pieni kirjanpitovelvollinen voi huojennuksen nojalla vähentää poistonsa yleensä elinkeinoverolain mukaisina. Näin ei kuitenkaan saa menetellä sellaisten hyödykkeiden kohdalla, joissa menettely johtaisi olennaiseen poikkeamaan hyödykkeen taloudellisesta pitoajasta. Elinkeinoverolain mukaisen poiston on huojennuksen soveltamisen yhteydessä yleensä tulkittu tarkoittavan elinkeinoverolaissa (EVL) sallittua enimmäispoistoa.
Täydet poistot?
Kun pieni kirjanpitovelvollinen vähentää suunnitelman mukaisina poistoinaan EVL:n enimmäispoistot, kirjanpidon ja verotuksen kytkentä on helppo toteuttaa. Verotuksessa ei nimittäin hyväksytä suurempia poistoja kuin mitä kirjanpidossa on verovuonna tai aiemmin vähennetty. Tällä on pyritty siihen, ettei omistajalle voi näyttää kirjanpidossa poistoja mitoittamalla suurempaa jaettavaa voitto kuin mitä veronsaajalle näytetään veroilmoituksessa. Yksinkertaisuuden vastapainona on tulosta usein liian raa’asti syövä poistojärjestelmä. Täydet EVL-poistot on vähennettävä johdonmukaisesti joka vuosi, vaikka se johtaisi jatkuviin tappioihin, oman pääoman syömiseen, jopa menettämiseen ja tappioiden vanhenemiseen verotuksessa. Tosiasiassa EVL-poistoja voivat tehdä muutkin kuin kirjanpitolain mukaan pienet kirjanpitovelvolliset: kun poistojen mitoitus perustuu tulonodotuksiin – kunkin vuoden tulosta pyritään vähentämään sen hankkimiseen tarvittu meno (osuus hankintamenosta eli poisto) – ollaan tekemisessä melko subjektiivisen arvion kanssa, jota oikeellisuuden ohella saattaa ohjata tarkoituksenmukaisuus.
Kirjanpitolain säännöksiä rikkovat sekä liian pienet poistot (johtavat varovaisuuden periaatteen vastaiseen tulokseen) että liian suuret poistot (johtavat piilovarauksiin ja alaspäin vääristettyyn tulokseen). Yksi ratkaisu, joka ottaa huomioon sekä veronäkökulman että ”aitojen” poistojen esittämisen, on ottaa käyttöön tilinpäätössiirroissa esitettävä poistoerolaskenta. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnitelman mukaisena poistona vähennetään ”aito” tulonodotuksiin perustuva poisto ja poistoeron lisäyksenä vähennetään ”lisäpoistona” enintään EVL-poiston ja suunnitelmapoiston välinen erotus. Taseessa erä esitetään varauksen kaltaisena eränä ryhmässä Tilinpäätössiirtojen kertymä. Näin muodostettua varausta voi myöhemmin purkaa tuloksen parantamiseksi enintään tilikauden poiston verran kerralla (kokonaispoiston eli suunnitelman mukaisen poiston ja poistoeron summa ei saa johtaa tuloutukseen).
Se, että pyrittäisiin vähentämään jokaisena tilikautena tulosvaikutteisesti täydet poistot, ei yleensä ole sen paremmin kirjanpitolain mukaista kuin tarkoituksenmukaistakaan, kun otetaan huomioon muun muassa oman pääoman kertyminen, taseen näyttämä vakavaraisuus ja verotustappioiden hyväksikäyttö. Seuraavassa tarkastellaan poistojen mitoittamiseen liittyviä näkökohtia.
Mitä poistetaan?
Verotuksessa poistopohjana on hankintameno, kirjanpidossa hankintamenon ja ennakoidun jäännösarvon välinen erotus. Jäännösarvolla tarkoitetaan hyödykkeen luovuttamisesta saatavaa luovutuskustannuksilla vähennettyä rahamäärää. Useiden koneiden ja laitteiden osalta jäännösarvo voidaan yleisiin tilinpäätösperiaatteisiin kuuluvan varovaisuuden vuoksi katsoa nollaksi. Sen sijaan esimerkiksi ajoneuvojen ja monien rakennusten kohdalla jäännösarvo voi olla merkittävä ja aiheuttaa samalla merkittävän eron verotuksen ja kirjanpidon poistojen välille.
Miten poistetaan?
Tavanomaisimmat suunnitelman mukaisten poistojen järjestelmät ovat tasapoistot ja menojäännöspoistot. Sellaiset kirjanpitovelvolliset, joiden poistot eivät pyri mukailemaan veropoistoja, ovat useimmiten tasapoistoja hyödykkeen arvioituna pitoaikana tai varovaisuuden periaatteen huomioonottamiseksi sitä hieman lyhempänä ajanjaksona.
Lähtökohtaisesti sekä poistojärjestelmä että poistoajan mitoitus perustetaan hyödykkeestä odotettaviin tuloihin. Silloin, kun tulonodotukset ovat etupainoiset (valtaosan tuloista odotetaan kertyvän pian investoinnin jälkeen), poistojärjestelmänkin tulee olla etupainoinen. Esimerkiksi menojäännöspoistot on tällainen järjestelmä. Jos tulonodotukset jakautuvat investoinnin pitoajalle tasaisesti, tasapoistojärjestelmä on perusteltu. Silloin, kun tulojen odotetaan kertyvän takapainotteisesti, alkuajan poistot tehdään pienempinä kuin myöhempien tilikausien poistot. Takapainoisten poistojen käyttäminen vaatii harkintaa ja perustelun sen varmistamiseksi, ettei niillä rikota varovaisuuden periaatetta. Varovaisuus ei tarkoita, että liiketoiminnassa on oletettava huonoimman vaihtoehdon toteutuvan, vaan pyrkimystä realismiin ja virheellisten arvioiden viivyttelemätöntä korjaamista.
Takapainotteiset poistot voivat olla perustellut esimerkiksi uusien hotelli- tai muiden vastaavien rakennusten kohdalla, jos käyttöasteen ja hinnoittelumahdollisuuden voidaan arvioida paranevan ajan kuluessa esimerkiksi tunnettuuden lisääntyessä.
Kirjanpitolautakunta on ottanut kantaa takapainotteisiin poistoihin vuokrataloyhtiön kohdalla. Yhtiö halusi sitoa poistot kohteen rahoittamiseksi otettujen lainojen lyhennyksiin. Lyhennykset olivat takapainotteisia.
Kirjanpitolautakunta lausui (KILA 2008/1830): ”Poistosuunnitelman tulee siten perustua hyödykkeen teknistaloudelliseen kulumiseen ja vastaisiin tulonodotuksiin eikä lainanlyhennyksiin. Jos lainanlyhennykset vastaavat hyödykkeiden kulumista ja tulonodotuksia, ehdotettu menettely on mahdollinen. Tämä on kirjanpitovelvollisen itsensä ratkaistava näyttökysymys, johon lautakunta ei ota kantaa. Hakemuksessa esitetyn sekä hakemuksessa viitatun lainsäädännön perusteella lyhennysten käyttäminen poistojen perustana johtaisi voimakkaasti takapainoisiin poistoihin. Takapainoisten eli progressiivisten poistojen tekeminen edellyttää, että pysyvien vastaavien ennakoitu tuotto tai käyttö jää niiden pitoajan alkuvuosina myöhempää vähäisemmäksi. Tässä yhteydessä korostuu hyvään kirjanpitotapaan kuuluva varovaisuuden periaate. Jos lainanlyhennysten ja vuokratuottojen kertymän välillä on positiivinen korrelaatio, tämä puoltaa poistojen takapainotteisuutta. Koska takapainoiset poistot ovat poikkeus pääsäännöstä ja niiden soveltaminen vaatii erityisten ehtojen täyttymistä, kirjanpitovelvollisen tulee oikean ja riittävän kuvan varmistamiseksi antaa liitetietoina riittävät tiedot poistosuunnitelmastaan ja sisällyttää tositteisiin menettelyn perusteet. Perusteena voidaan käyttää esimerkiksi realistisesti laadittua tulonkertymissuunnitelmaa.”
Kuka arvioi?
Poistosuunnitelman tekeminen perustuu arvoihin ja on siksi subjektiivinen. Kun kirjanpitolautakunnalta on tiedusteltu kysyjän ehdottamien poistojärjestelmien oikeellisuutta, lauta kunta on vedonnut ratkaisun subjektiivisuuteen, joka johtaa siihen, että kirjanpitovelvollisen itse on tehtävä poistosuunnitelma. Sitä ei myöskään voi laatia tilintarkastaja eikä järjestelmän oikeellisuutta ole mahdollista sitoa esimerkiksi verotukseen (ellei poistosuunnitelmaksi ole nimenomaisesti valittu EVL-poistoja). Yleensä on tarkoituksenmukaista laatia kirjallinen tulonkertymissuunnitelma, joka on valitun poistomenettelyn perustana ja liittää se sen hallituksen kokouksen pöytäkirjaan, jossa poistosuunnitelma on hyväksytty. Suunnitelman perustana olevat oletukset ja muut seikat on myös hyvä kirjata. Tällä voi olla merkitystä jälkitarkasteluissa esimerkiksi hallituksen vastuullisuutta ja huolellisuutta arvioitaessa taikka poistosuunnitelmaa muutettaessa. Kaikkea ei voi eikä tarvitse etukäteen tietää ja erehtyäkin saa, mutta huolellinen tulee olla.
Sanottuja periaatteita kirjanpitolautakunta on käsitellyt lausunnossaan (KILA 2007/1795): ”Kirjanpitolaki ei sisällä säännöksiä siitä, mitä poistomenetelmää kirjanpitovelvollisen tulee käyttää. Suunnitelmapoistot perustuvat useimmiten kaavamaisiin menojäännös- tai tasapoistoihin, mutta myös muuta perusteltua poistotapaa voidaan käyttää. Soveltuvimman poistomenetelmän valinta ja ennen kaikkea poistosuunnitelman laatiminen sekä myöhempi tarkistaminen edellyttävät aina tapauskohtaista arviointia, joka on viime kädessä näyttökysymys. Toisaalta useampikin poistotapa voi täyttää KPL 5:5 §:n edellytykset. Sama koskee arvonalennuskirjauksen laajuutta ja tekotapaa. Edellä mainituista syistä kirjanpitolautakunta pidättäytyy ottamasta hakijan esittämään tekniseen menetelmäkysymykseen suoranaisesti kantaa. Sen sijaan lautakunta viittaa tässä lausunnossa ja edellä mainitussa yleisohjeessaan esille tuotuihin periaatteisiin.”
Tehty poistosuunnitelma voi myöhemmin osoittautua väärin laadituksi. Tällöin sitä tulee korjata. Jos poistot on tehty liian pieninä, kertynyt alipoisto vähennetään osana suunnitelman mukaista poistoa sinä tilikautena, jona vajaus havaitaan, ja jatkon osalta poistotahti ja jäännösarvo muutetaan uutta arvioita vastaavaksi. Verotuksessa ei lähtökohtaisesti hyväksytä EVL:n enimmäispoiston ylittävää vuosipoistoa. Ylimenevä osa muodostaa niin sanotun hyllypoiston, joka on käytettävissä seuraavina tilikausina EVL:ssa hyväksyttävien enimmäispoistojen puitteissa.
Jos poistot on tehty liian suurina, jo vähennettyjä poistoja ei voi tulouttaa (paitsi jos tilinpäätössiirtojen kertymässä on kertynyttä poistoeroa. Tämä on tuloutettavissa edellä sanottuja periaatteita noudattaen). Jatkon osalta poistotahti muutetaan poistoaikaa pidentämällä ja/tai jäännösarvoa korottamalla uusien arvioiden mukaiseksi.
Aukioloajat: ma-to klo 8.30 - 16.00 pe klo 9.00 - 15.00. Kesäaikana pe suljettu. Korona-aikaan olemme osittain etätyössä.
