Kirjanpitäjä on parhaimmillaan yrittäjän kirittäjä, tuki, paperiprosessin laadun parantaja, yhteistyökumppani, piiskurikin…
Kirjanpitäjän työtä ohjaa hyvä kirjanpitotapa sekä joukko yksityiskohtaisia säännöksiä. Oikeudellisesti työhön kytkeytyy niin rikosoikeudellinen kuin taloudellinen vastuu. Asiantuntijana kirjanpitäjällä on mahdollisuus – ja velvollisuus – antaa kirjanpitovelvolliselle neuvoja myös taloushallinnon sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä. Mikä on kuitenkin neuvonnan ja vastuun suhde kirjanpidossa? Tästä mielenkiintoisesta aiheesta on kirjoittanut artikkelin Linnunmaa Lex Oy:n lakiasiantuntija Tarja Anunti yritystalouden ja laskennan ammattilehteen Tilisanomiin 5/2020. Poimimme teille artikkelin pääkohdat tiivistetysti.
Nykyään yhä useampi kirjanpidollisista tehtävistä on automatisoitu. Samaan aikaan kirjanpidon ammattikunnan elinehto on alan asiantuntemuksen ylläpitäminen ja kehittäminen. Asiantuntemusta tarvitaan niin ohjelmistojen oikeaan käyttöön kuin kirjanpitovelvollisten (asiakkaiden tai työnantajan edustajien) neuvontaan. Neuvonnan ja konsultoinnin merkitys vain korostuu nyt ja tulevaisuudessa. Viimeisimmässä Taloushallintoalan toimintaraportissa (2019) kuvataan uuden ajan taloushallinnon ammattilaisen olevan ennen kaikkea palvelun ja konsultoinnin ammattilainen. Moni kirjanpitovelvollinen ja kirjanpitäjä miettii kuitenkin, missä asioissa neuvoja voi pyytää ja täytyy antaa. Millainen oikeudellinen vastuu kirjanpitäjän tai tilitoimiston antamaan neuvontaan kytkeytyy?
Kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 1 §:n mukaan jokaisella liiketoimintaa harjoittavalla on kirjanpitovelvollisuus. Kun kirjanpito ohjataan joko ulkoiselle tekijälle, tilitoimistoon tai yritykseen palkatulle kirjanpitäjälle, jää velvollisuus edelleen liiketoiminnan harjoittajalle. Moni vastuu kuitenkin jakautuu toimeksiannon myötä myös kirjanpitäjälle.
Kirjanpitäjän tulee noudattaa hyvää kirjanpitotapaa sekä tuntea alaa koskeva ajantasainen lainsäädäntö. Hyvän kirjanpitotavan sisältö muodostuu alaa sääntelevistä normeista, ohjeista, käytännöistä ja tuomioistuinratkaisuista. Kirjanpitolain lisäksi tulee tuntea muun muassa tilinpäätöstä, tilintarkastusta, yritystoimintaa sekä verotusta koskevat säännökset ja viranomaispäätökset. Lisäksi työtä ohjaavat Kirjanpitolautakunnan (KILA) lausunnot, poikkeusluvat ja yleisohjeet sekä alan yleiset sopimusehdot.
Kun kirjanpitovelvollisen ymmärrys taloushallintoa koskevista velvoitteista on pintapuolinen, kirjanpitäjältä kaivataan kysyttäessä taitoa neuvoa sekä uskallusta puuttua myös silloin, kun kirjanpitovelvollinen itse on passiivinen. Kirjanpitäjän työtä – myös neuvontaa – ohjaavat sellaiset periaatteet, kuten puuttumisvelvollisuus, tarkkailuvelvollisuus, selvitysvelvollisuus sekä pidättäytymis- ja irtaantumisvelvollisuus.
Kirjanpitäjän tulee opastaa kirjanpitovelvollista toimimaan lainmukaisesti. Hänellä on myös velvollisuus puuttua lainvastaiseen toimintaan vaatimalla selvityksiä jopa toimeksiantosopimuksen purkamisen uhalla esimerkiksi tilanteissa, joissa kirjanpitovelvollinen on toimittanut kirjanpitäjälle puutteellista tai jopa virheellistä materiaalia. Vaikka talousrikollisuus voi kuulostaa terminä suuren luokan toiminnalta, on se yhteiskunnassamme yleisin rikostyyppi, joka voi ilmetä kaikenkokoisissa yrityksissä.
Kirjanpitäjän rikosoikeudelliseen vastuuseen joutuminen ei aina edellytä teolta tahallisuutta, joskus kyse voi olla huolimattomuudesta tai kirjanpitovelvolliselle annetuista virheellisistä neuvoista. Oikeuskäytännössä myös kirjanpitäjän passiivisuus tiedonannossa on voitu katsoa virheeksi.
Kirjanpitolain 8 luvun 4 §:ssä säädetystä kirjanpitorikkomuksesta voidaan toimita sakkoihin. Rikoslain (39/1889) 30. luvussa säädetyistä elinkeinorikoksista, joita kirjanpidon osalta ovat kirjanpitorikos, törkeä kirjanpitorikos ja tuottamuksellinen kirjanpitorikos, voi seurata myös vankeusrangaistus. Nämä koskevat niin kirjanpitovelvollisia kuin henkilöitä, joille kirjanpito on toimeksiannoilla uskottu. Rikosoikeudellisesti vastuu koskettaa paitsi valvontavelvollista tilitoimistoyrittäjää myös työsuhteessa toimivaa kirjanpitäjää.
Kirjanpidon toimeksiannossa sovittujen velvollisuuksien tai ehtojen laiminlyöminen voi johtaa taloudelliseen vastuuseen ja sopimusoikeudellisiin vahingonkorvauksiin. Usein kirjanpidon toimeksiantosopimuksiin liitetään taloushallintoalan yleiset sopimusehdot (TAL2018), jotka kuvaavat alan yleistä käytäntöä ja oikeuskäytännössä ne huomioidaankin alan tapana.
Asiakasneuvonta on käytännössä erottamaton osa kirjanpitoa ja usein se kuuluu erikseen hinnoittelemattomana osana toimeksiantoon. Isommissa tilitoimistoissa taloushallinnon lainsäädäntöön liittyviä neuvoja antavat henkilöt ovat usein oikeudellisesti kouluttautuneita ja kirjanpidon alaan erikoistuneita lakiasiantuntijoita. Yksittäisten henkilöiden tekemään asiantuntijatyöhön ja neuvontaan sisältyy aina virheen mahdollisuus. Pienemmissä toimistoissa asiantuntijoilta kysytäänkin moniosaamista sekä myös neuvonnan osalta perehtymistä alan yksityiskohtaiseen sääntelyyn. Vastuuvakuutuksen lisäksi riskien minimoimiseksi kirjanpitäjän on erityisen tärkeää pitää oma lakiosaamisensa ajantasaisena. Niin sääntelyn ja verotuksen muutokset kuin tuomioistuinratkaisut tuovat muutoksia siihen, millaisia velvoitteita kirjanpitoon ja kirjanpitäjään kohdistuu.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat 5/2020 (13.10.2020)
Teksti Tarja Anunti, Linnunmaa Lex Oy:n lakiasiantuntija
Aukioloajat: ma-to klo 8.30 - 16.00 pe klo 9.00 - 15.00. Kesäaikana pe suljettu. Korona-aikaan olemme osittain etätyössä.
