Työaikalain (872/2019) tulkinta koetaan haastavaksi erityisesti matkustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Lain terminologia vaatii tarkempaa tarkastelua ja lisäksi käytännön tilanteissa tulee huomioida myös muu lainsäädäntö sekä toimialakohtaiset ja paikalliset sopimukset.
Lakiasiantuntija Tarja Anunti toteaa Tilisanomissa 3/2021, että lakia tulkitaan usein tapauskohtaisesti ja monia poikkeuksia löytyy. Työaikalain 3 §:n pykälän 1 momentissa määritellään työajaksi työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, jollei sen voida samalla katsoa olevan työsuoritus. Työntekopaikalla tarkoitetaan mitä tahansa paikkaa, jossa työntekijä suorittaa työnantajan määräämiä tehtäviä: esimerkiksi kotona, asiakkaan luona tai matkustaessa työnantajan määräyksestä.
Työaikalain 3 §:n mukainen työajan käsite on pakottavaa oikeutta – siitä ei siis voida työehtosopimuksin tai työsopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Anunti muistuttaa, että sopimuksella voidaan kuitenkin määrittää palkalliseksi työajaksi myös sellaista aikaa, joka ei työaikalain määritelmän mukaan sellaista olisi.
Luettiinpa matka työajaksi tai ei, työnantajalla voi olla velvollisuus maksaa erillistä korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta ja matkakustannuksista. Matkoista mahdollisesti maksettaviin korvauksiin ja niiden verovapauteen vaikuttaa työaikalain, työehtosopimusten ja työsopimusten ohella verotuslainsäädäntö – erityisesti tuloverolaki (1535/1992) ja Verohallinnon päätökset. Verohallinnon määritelmän mukaan korvattava työmatka on työntekijän normaalista työmatkasta poikkeava matka: matka kotoa varsinaiselle työpaikalle ei ole verovapaasti korvattava matka, mutta matka kotoa erityiselle työntekopaikalle on. Matkakulukorvausten ohella työntekijä on oikeutettu päivärahaan, jos erityinen työnsuorittamispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä varsinaisesta työntekopaikasta tai työntekijän kotoa. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä molemmista edellä mainituista. Päivärahan saaminen edellyttää myös. että työmatkaan kuluu vähintään 6 tuntia.
Mitkä sitten ovat tyypillisimpiä ongelmakohtia työaikalain näkökulmasta tarkasteltuna?
Lukkoseppä ajelee työpäivänsä aikana useissa eri kohteissa asentamassa lukkoja. Asennus yhdessä kohteessa kestää noin tunnin, ja matka asennuskohteesta toiseen vie noin tunnin. Onko ainoastaan asennusaika työaikaa vai myös matka-aika työkohteiden välillä?
Työaikalain esitöiden mukaan työtehtävissä, joissa työntekijä joutuu päivän aikana liikkumaan toimipisteiden, työkohteiden tai muiden työskentelypaikkojen välillä, on matkustaminen erottamaton osa työsuoritusta. Näin ollen tällaisessa tapauksessa matkustaminen kohteiden välillä on katsottava työajaksi, on kyse sitten lukkosepäin, sähköasentajan tai siistijän työstä.
Helena tekee etätöitä kotoaan Nurmijärveltä käsin koronasuositusten mukaisesti. Hän käy työpaikallaan Kampissa vain satunnaisesti ja pikaisesti omalla autollaan kesken työpäivänsä. Helena merkitsee matkaan käyttämänsä ajan työajaksi ja laskuttaa matkansa työnantajaltaan. Luetaanko etätyöläisen matka toimistolle työaikaan? Täytyykö työnantajan korvata etätyöläisen matkakustannukset kodin ja toimiston välillä?
Kodin ja työsopimuksessa määritellyn – tai muutoin osaksi työsopimuksen ehtoja vakiintuneen työntekopaikan – välistä matkustamista ei lueta palkalliseen työaikaan. Ei silloinkaan, vaikka työntekijä tekisi pääosin etätöitä ja kävisi työnantajan tiloissa vain satunnaisesti. Työnantajalla ei ole työaikalain mukaista velvollisuutta korvata etätyöläisen matkakustannuksia kodin ja toimiston välillä eikä työnantaja ei myöskään voi korvata tällaisia kustannuksia verovapaasti (työntekijä voi vähentää kodin ja työntekopaikan välisen työmatkansa kulut omassa verotuksessaan).
Joissain poikkeuksissa kodin ja työpaikan välinen matka voi olla työaikaa: esimerkiksi silloin, jos työ on alun perin osoitettu tehtäväksi työnantajan kiinteässä toimipaikassa, ja työnantaja on myöhemmin muuttanut työnteon aloittamispaikan vaikkapa asiakkaan luokse vaikuttaen näin yksipuolisesti työntekijän kodin ja työpaikan välimatkan pituuteen. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys koronaviruksen aiheuttaman etätyösuosituksen tapauksessa.
Helsinkiläinen Maija kouluttaa työkseen. Joskus koulutus osuu maanantaiaamulle toiselle paikkakunnalle, esimerkiksi Kuopioon. Koska matka kestää viisi tuntia suuntaansa, Maija lähtee matkaan jo sunnuntaina iltapäivällä. Joskus Maija kulkee omalla autollaan ja toisinaan junalla. Junassa Maija yleensä tekee töitä, mutta autoa ajaessa työnteko ei onnistu. Onko Maijan matkustamiseen käyttämä aika työaikaa?
Työaikalain mukaista pääsääntöä – eli sitä, että matkaan käytetty aika ei ole työaikaa, jollei sitä ole pidettävä työsuorituksena – tulkitaan suppeasti. Olennaista on se, mitä Maija on sopinut työnantajansa kanssa (työsopimus). Jos Maija matkustaa säännöllisesti varsinaisen työajan ulkopuolella, on matkustamiseen käytetyltä ajalta voitu sopia maksettavaksi palkkaa. Jos Maija matkustaa junalla ja hänellä on työnantajan kanssa sovitun mukaisesti mahdollisuus työskennellä junamatkan aikana, luetaan matka-aika työajaksi, jolta työnantaja maksaa Maijalle palkkaa.
Ilman erillistä työnantajan kanssa tehtyä sopimusta – ja siinä tapauksessa, että sunnuntai on normaalitilanteessa Maijan vapaapäivä – ei matka-aikaa lähtökohtaisesti lueta työajaksi. Matkustamisen jälkeen, Maijan sunnuntai-iltana Kuopiossa viettämä aika, ei myöskään ole työajaksi luettavaa palkallista aikaa, jollei Maija tuona aikana työskentele sovitusti. Maija on kuitenkin oikeutettu saamaan matkustamiseen käytetystä ajasta korvauksia, joiden suuruus määrittyy paitsi Verohallinnon päätöksen myös työsopimuksen ja työehtosopimuksen perusteella.
Pekka työskentelee ohjelmistotalossa Helsingissä ja hänet määrätään tekemään konsultointikeikka Seinäjoelle. Junamatkaan kuluu kolme tuntia per suunta eli yhteensä kuusi tuntia. Voiko työnantaja velvoittaa Pekan tekemään 7,5 tunnin päivän, jolloin työpäivän pituudeksi tulisi faktisesti 13,5 tuntia, mutta palkkaa maksettaisiin vain 7,5 tunnista?
Työsopimuksessa voidaan määritellä työntekijälle velvollisuus matkustaa tarvittaessa ja työtehtävänsä edellyttämässä laajuudessa. Työnantaja voi direktio-oikeutensa nojalla määrätä Pekan työtehtäviinsä liittyvälle työmatkalle ja tekemään kohteessa 7,5 tunnin mittaisen työpäivän.
Lähtökohtaisesti Pekan tilanteessa työmatkaan kulunut aika ei ole työaikaa, vaan matkustamiseen käytettyä aikaa, josta Pekka on oikeutettu saamaan korvauksia Verohallinnon päätöksen sekä mahdollisten työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa erikseen sovittujen kriteerien mukaisesti. Jos Pekka ja työnantaja ovat niin sopineet ja Pekan työtehtävät sen mahdollistavat, hän voi kuitenkin tehdä junassa töitä. Tuolloin myös matkustaminen on työaikaa ja Pekan palkallisen työpäivän pituudeksi tulee 13,5 tuntia.
Työajan ulkopuolella tapahtuvan matkustamisen kuormitusta on pyritty lainsäädännöllä vähentämään työturvallisuuslain (738/2002) velvoitteilla. Työnantajan on työaikajärjestelyin varmistettava, ettei matkustaminen kuormita työntekijää liikaa. Työnantajan on myös huolehdittava työaikalain mukaisten lepoaikojen toteutumisesta. Lähtökohtaisesti matka taitetaan sen ajallisesta kulusta huolimatta työnantajan osoittamalla kulkuneuvolla, eikä Pekalla ole oikeutta päättää kulkea työmatkaansa Seinäjoelle autolla junan sijasta ja vaatia tästä matkasta korvauksia, jos työnantaja osoittaa kulkuneuvoksi junan.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Tilisanomat, Anunti, T. 14.5.2021 (3/2021). Työaikalaki ja matkustaminen: 4 kysymystä ja 4 vastausta.
Aukioloajat: ma-to klo 8.30 - 16.00 pe klo 9.00 - 15.00. Kesäaikana pe suljettu. Korona-aikaan olemme osittain etätyössä.
